Partiotoiminnalla on ollut keskeinen rooli elämässäni. Äitini otti minut mukaan leireille ja retkille jo 5 -vuotiaana. Harrastus jatkui yli 30 vuotta niin paikallis- ja piiritasolla, aina kansainvälisiin ympyröihin saakka. Toiminpa muutaman vuoden jopa ammattipartiolaisena eli partiopiirin toiminnanjohtajana. 

Työskentelin myös luokanopettajana ja teknisen työn opena sekä vähän yllättäen päädyin opettamaan myös tuolloin uutta tietotekniikkaa peruskoulun ja lukion opetushenkilöstölle. Myöhemmin myös yliopiston opetushenkilöstölle sekä vapaaehtoistoimijoille ja erityisryhmille, kuten seniorit. Näihin liittyi myös käyttöoppaiden teko eri sovelluksista.

Minulla on ollut lapsesta saakka "sukupuolelleni epätyypillisiä" kiinnostuksen kohteita, kuten tekniikka, jalkapallo ja retkeily. Näistä kouluttauduin niin tekniikan alalle kuin retkeilyn eri erikoisaloille. Tosin eniten olisin halunnut jalkapallon ammattilaiseksi, mutta se ei tuolloin ollut mahdollista naisille.

Retkeilystä tuli vuosiksi minulle myös ammatti: pyöritin kahdella paikkakunnalla retkeilyalan erikoisliikettä ja lisäksi toimin vuosia mm. eräoppaana, seikkailuohjaajana, kiipeily- ja melontaoppaana.

Havainnot ja kokemukset näistä, usein hyvin miesvaltaisista toimintaympäristöistä herätti kiinnostuksen laajemmin myös sukupuolten tasa-arvoproblematiikkaan, kuten

• kuinka paljon perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat kasvatusta,
  
  
• miten voimakkaasti stereotyyppiset oletukset ja odotukset naisista ja miehistä ja heille sopivaksi katsotusta tavasta olla ja elää ja tehdä valintoja ovat läsnä jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa sekä erityisesti
  
  
• tyttöjen ja naisten kohtaama jatkuva vähättely ja
  
  
• miesten heihin kohdistama seksuaalinen häirintä ja väkivalta.

Näitä ilmiöitä auttoi sanallistamaan ja ymmärtämään myöhemmin aloittamani naistutkimuksen opinnot: kyse oli suurelta osin kulttuurista ilmiöistä, tavoista ja tottumuksista, ei minun tai kenenkään muunkaan naisen omasta toiminnasta.