Vuosikymmenten kokemuksella sukupuolten tasa-arvon, tyttöjen ja naisten aseman sekä eri ihmisryhmien välisen yhdenvertaisuuden edistämistä eri toimintaympäristöissä, kuten kasvatus- ja opetussektorilla, sukupuolen mukaan jakautuneilla koulutus- ja työmarkkinoilla, johtamisessa, organisaatioiden kehittämisessä, politiikassa ja viranomais-työssä sekä vapaa-ajantoiminnassa.
Leena Teräs
konsultti | kouluttaja | arvioija | kehittäjä | työnohjaaja
Tervehdys!
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei onnistu ilman ponnistuksia! Siinä edistyminen vaatii niin tietoa kuin halukkuutta muutokseen. Henkilökohtaista, omien asenteiden ja oletusten tutkiskelua, organisaatioiden toimintatapojen tarkastelua, tiedon keräämistä, tutkimuksiin perehtymistä, eri ryhmien näkökulmien kuulemista sekä inspiroivia esimerkkejä kuin myös avointa keskustelua, jossa siedetään myös erimielisyyttä.
Yhteistyöllä tämä onnistuu! Minä tuon asiantuntemukseni sukupuolten tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, te tuotte asiantuntemuksenne toimintaympäristöstänne.
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ylläpidetään toistuvilla valinnoilla. Tasa-arvo ei ole pysyvä tila, mutta eipä ole epätasa-arvokaan.
Jatkuvuus on tärkeää!
Partiotoiminnalla on ollut keskeinen rooli elämässäni. Äitini otti minut mukaan leireille ja retkille jo 4-5 -vuotiaana. Harrastus jatkui 30 vuotta niin paikallis- ja piiritasolla, aina kansainvälisiin ympyröihin saakka. Toiminpa muutaman vuoden jopa ammattipartiolaisena eli partiopiirin toiminnanjohtajana.
Työskentelin myös luokanopettajana ja teknisen työn opena sekä vähän yllättäen päädyin opettamaan myös tuolloin uutta tietotekniikkaa peruskoulun ja lukion opetushenkilöstölle. Myöhemmin myös yliopiston opetushenkilöstölle sekä vapaaehtoistoimijoille ja erityisryhmille, kuten seniorit. Näihin liittyi myös käyttöoppaiden teko eri sovelluksista.
Minulla on ollut lapsesta saakka "sukupuolelleni epätyypillisiä" kiinnostuksen kohteita, kuten tekniikka, jalkapallo ja retkeily. Näistä kouluttauduin niin tekniikan alalle kuin retkeilyn eri erikoisaloille. Tosin eniten olisin halunnut jalkapallon ammatti-laiseksi, mutta se ei tuolloin ollut mahdollista naisille.
Retkeilystä tuli vuosiksi minulle myös ammatti: pyöritin kahdella paikkakunnalla retkeilyalan erikoisliikettä ja lisäksi toimin vuosia mm. eräoppaana, seikkailuohjaajana, kiipeilyopettajana
ja melontaoppaana.
Havainnot ja kokemukset näistä, usein hyvin miesvaltaisista toimintaympäristöistä herätti kiinnostuksen myös sukupuolten tasa-arvoproblematiikkaan, kuten
Näitä ilmiöitä auttoi sanallistamaan ja ymmärtämään myöhemmin aloittamani naistutkimuksen opinnot: kyse oli suurelta osin kulttuurista ilmiöistä, tavoista ja tottumuksista, ei minun tai kenenkään muunkaan naisen omasta toiminnasta.
