31.10.2017 (kirjoitettu TASOVA - tasa-arvoa aluekehitykseen ja Valtakunnallisen tasa-arvoverkoston blogeihin; osia julkaistu myös päivälehdissä)

Maakuntaohjelmat lisäävät eriarvoisuutta!

TASOVA - tasa-arvoa aluekehitykseen -projektissa on tehty sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnit 11:een maakuntaohjelmaan kuluneen vuoden aikana. Havainto on yhdenmukainen ja tyly: nykymuodossaan maakuntaohjelmat lisäävät eriarvoisuutta!

Ohjelmatyön velvoite perustuu niin EU:n kuin kansalliseenkin lainsäädäntöön. Toteutusvastuu on maakuntaliitoilla ja työtä valvoo Työ- ja elinkeinoministeriö. Ohjelmat valmistellaan lakisääteisesti toteutettujen prosessien avulla. 

Vuosille 2018-2020 tehdyissä ohjelmissa on esitetty toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan maakuntien elinvoimaa, työllisyyttä ja yrittäjyyttä eri rahoitusinstrumenttien avulla. Painopisteet ovat osin lakisääteisesti määrättyjä, mutta niissä on myös alueellisia painotuksia. 

Maakuntaohjelmien resurssit suunnataan pääosin miesvaltaisille toimialoille

Maakuntaohjelmiin kirjatut kärkialat ja painopisteet ovat: 

• tekniikka- ja teknolotiateollisuus
• rakennusteollisuus
• biotalous
• digitalisaatio
• logistiikka ja liikenneväylien parantaminen

Tarkasteltaessa kärkialoja sukupuolinäkökulmasta havaitaan, että ne edustavat toimialoja, jotka työllistävät pääosin miehiä. Lähemmin tarkasteltuna havaitaan lisäksi, että painoaloilla on myös merkittäviä välillisiä vaikutuksia, sillä esim. investointituet infrastruktuurin parantamiseen edellyttävät rakentamista. Rakennusala puolestaan työllistää lähes yksinomaan miehiä ja myös alan yritykset ovat miesten omistuksessa. 

Näin ollen nykyisessä muodossaan maakuntaohjelmat aiheuttavat ja ylläpitävät merkittävää eriarvoisuutta, sillä ne tukevat pääosin miesvaltaisten alojen työllisyyttä ja yrittäjyyttä. Ohjelmissa ei tätä ole huomioitu, vaan tosiasia kätkeytyy neutraaliksi tarkoitetun tekstiasun taakse. 

Sukupuoliperusteinen segregaatio maakuntien ongelmien taustalla

Maakuntaohjelmat on pääosin kirjoitettu viranomaistekstille tyypillisesti sukupuoli- ja yhdenvertaisuusneutraalisti - ihmisryhmiä ei mainita - jolloin toimenpiteiden vaikutukset eri väestöryhmiin jäävät piiloon. Vaikka teksti on neutraalia, vaikutukset eivät sitä ole.

Ohjelma-asiakirjoissa ei huomioida sitä, että dikotominen sukupuolijako naisiin ja miehiin jäsentää yhteiskuntaa selkeästi edelleen ja se on pohjalla vaikuttamassa monissa niissä ongelmissa, joiden kanssa maakunnat kamppailevat ohjelmakaudesta toiseen. Sukupuoliperusteinen jakautuminen (segregoituminen) perinteisten sukupuoliroolien suuntaisesti määrittävät edelleen naisille ja miehille, tytöille ja pojille erilaiset mahdollisuudet, vastuut ja velvoitteet. Tämä jako läpäisee yhteiskuntaa aina kasvatuksesta koulutukseen, työelämään ja jopa vapaa-aikaan saakka. 

Näin ollen ohjelma-asiakirjassa sukupuolineutraaleiksi oletetut ja tarkoitetut toimenpiteet hyödyntävätkin hyvin epätasaisesti eri väestöryhmiä. Lisää eroja löydetään, kun tarkastellaan ihmisryhmiä sukupuolen lisäksi iän, terveydentilan, talouden, alueellisuuden jne. näkökulmista. 

Näistä vaikutuksista ei päättäjillä ole välttämättä ollenkaan tietoa, koska ohjelma-asiakirjoihin ei ole tavattu tehdä sukupuolivaikutusten eikä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointeja - tai ne on tehty erittäin pintapuolisesti. Tiedon puute vaikuttaa myös toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaan, sillä seurantaa ei myöskään ole tehty huomioiden systemaattisesti sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulmaa. 

Segregoitumisella on merkittäviä kumulatiivisia vaikutuksia, joihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi koulutus- ja työllisyyspolitiikan avulla. Mikäli maakunnassa ei ole tarjolla kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksia yhtä lailla naisille kuin miehillekin, näkyy vaikutukset mm. muuttoliikkeessä. Pitkäjänteisellä segregaation purkutoimilla voitaisiin sukupuoliperusteista jakautumista koulutus- ja työaloilla häivyttää, mutta nykyisissä maakuntaohjelmissa ei segregaatiota ilmiönä ja toimenpiteiden kohteena ole huomioitu. 

Segregoitumisella on vaikutuksia laaja-alaisesti hyvinvointiin. Koulutus- ja työalojen sukupuolenmukaisen jakautumisen lisäksi naisten ja miesten välillä on eroja myös ajankäytön suhteen. Miehet käyttävät enemmän aikaa ansiotyöhön, naisilla taas on vähemmän vapaa-aikaa. Tämä vaikuttaa mm. käytettävissä oleviin varoihin, harrastuksiin ja osallisuuteen poliittisessa päätöksenteossa. 

Selvittämättä on vielä se, millainen vaikutus julkisin varoin rahoitetuilla työllisyys-, yritys- ja investointituilla on naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaeroihin. Ainakin maakuntaohjelmat tukevat miesvaltaisten alojen työllisyyttä ja yrittäjyyttä - ja siten myös korkeampia palkkoja. 

Onko sukupuolella väliä maakuntaohjelmassa? Entä yhdenvertaisuudella?

Maakunnat ovat tiivistäneet elinvoiman ja kehittymisen haasteita mm. seuraaviin ilmiöihin: 

• muuttoliike ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin
• työllistyminen ja yrittäjyys
• ikääntyminen ja huoltosuhde
• terveydenhuolto ja hyvinvointi
• koulutus

Kaikissa mainituissa maakuntien haasteista on niin sukupuoli- kuin yhdenvertaisuusvaikutuksiakin! Seuraavaan on koottu muutamia esimerkkejä: 

Muuttoliike

• • nuoret muuttavat maakuntakeskuksiin sekä valtakunnallisiin kasvukeskuksiin ja muuttoliikkeen voimakkuudessa on eroja mm. sukupuolten ja ikäryhmien välillä;
  • paluumuuttoon vaikuttavat mm. työllistymismahdollisuudet sekä harrastusmahdollisuudet, joissa molemmissa on sukupuolten välillä eroja; 
  • haja-asutusalueiden asukkaat ovat tyypillisesti nuoria ja keski-ikäisiä miehiä sekä vanhoja naisia, nuorten ja keski-ikäisten naisten kansoittaessa kasvukeskukset

Työllistyminen ja yrittäjyys

• • naiset ja miehet työllistyvät eri aloille ja ovat myös yrittäjinä eri toimialoilla; 
  • naisten ja miesten yrittäjyysprofiilissa on eroja, toimialan lisäksi koulutustausta, koulutustaso, rahoitus, kasvuhakuisuus ja kansainvälistymishakuisuus

Ikääntyminen ja huoltosuhde

• • naisen keskimääräinen elinikä on pidempi kuin miesten; 
  • suomenruotsalaisten miesten elinikä on pidempi kuin suomalaisten miesten; 
  • suurimman osan hoitovastuusta kantavat naiset; 
  • hoiva-ala on naisvaltainen

Terveydenhoito ja hyvinvointi

• • naiset ja miehet eroavat terveyspalveluiden käyttäjinä, työntekijöinä sekä palveluiden tarjoajina; 
  • terveyspalveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja; 
  • lääketieteellinen tutkimus on keskittynyt miehen fysiologian tutkimiseen, mikä johtaa naisten terveysongelmia virhe- ja alidiagnosointiin, eikä lääkehoito toimi samalla tavalla naisilla kuin se toimii miehillä (esim. sydänkohtauksen oireet); 
  • etäisyydet synnytyslaitoksiin sekä neuvolapalveluiden saatavuus;
  • naisten vaihdevuosihoitojen saatavuus

Vapaa-aika

• • vapaa-ajaksi käytettävissä olevassa ajassa on sukupuolten välillä eroja; 
  • harrastuslajeissa ja mahdollisuuksissa on sukupuolten välillä sekä myös alueellisesti, eri ikäisten ja eri terveydentilan omaavien välillä;  
  • julkisin varoin ylläpidetään vain rajoitetusti harrastusmahdollisuuksia ja ne jakautuvat esim. sukupuolen, iän, terveydentilan ja alueellisuuden näkökulmasta epätasaisesti

Koulutus

• • perusopetus ja varhaiskasvatus ovat selkeästi naisvaltaisia aloja niin opettajakunnan kuin muidenkin ammattikuntien osalta; 
  • toisen asteen koulutus on voimakkaasti sukupuolen mukaan segregoitunutta, joka näkyy niin opiskelijoissa kuin opetushenkilökunnassakin; 
  • koulutustarjonta on alueellisesti voimakkaasti keskittynyttä

Maakuntaohjelmilla pyritään parantamaan maakuntien elinvoimaa, kasvua ja hyvinvointia. Väestöryhmien erilaisuuden huomiotta jättämisellä on seurauksensa. Päätökset tehdään puutteellisin taustatiedoin ja toimenpiteillä ei välttämättä saada aikaan haluttuja muutoksia. Vaikutusten laaja-alainen ja perusteellinen arviointi ennakkoon on edellytys niin hyville päätöksille kuin myös päätöksenteon läpinäkyvyydelle - kunhan arviointien tulokset ovat päättäjien käytettävissä ja niitä hyödynnetään sekä ohjelma-asiakirjan työstössä ja sisällöistä päätettäessä. 

Vaikutusten arviointi on myös lakisääteinen velvoite (SOVA-laki), jonka avulla pyritään varmistamaan, että suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä huomioidaan vaikutukset laaja-alaisesti, parannetaan yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia sekä edistetään kestävää kehitystä. 

Sukupuoli on keskeinen yhteiskuntaa jäsentävä jakolinja, joka vaikuttaa kaikissa ihmisryhmissä. Näin ollen kaikilla toimenpiteillä, jotka kohdistuvat joko suoraan tai välillisesti ihmisiin, on sukupuolivaikutuksia. Selkeitä eroja sukupuolten välillä on seuraavilla elämänalueilla: 

• taloudellinen asema
• vanhemmuus, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
• koulutus
• työllistyminen ja yrittäjyys
• ammatillinen urakehitys
• yhteiskunnalliset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet
• terveys ja sairastavuus sekä niihin liittyvien palveluiden tarve
• turvallisuus ja väkivallan uhka
• ajankäyttö, harrastukset ja virkistäytymismahdollisuudet

Kun toimenpiteet kohdistuvat suoraan tai välillisesti näille elämänalueille, on vaikutusten ennakoimiseksi ja oikeansuuntaisen kohdentumisen varmistamiseksi tehtävä ohjelmiin ja suunnitelmiin sukupuolivaikutusten arviointi. 

Miksi viranomaiset eivät noudata lakia?

Maakunnat ovat lain perusteella velvoitetut maakuntaohjelmien tekemiseen. Ohjelmien kesto ja painopisteet ovat osin ennalta määrättyjä. Laissa on myös määrätty niin ohjelma-asiakirjojen valmisteluprosessi, jossa edellytetään sidosryhmäverkostojen osallistamisesta sisällöntuotannon prosesseihin, kuin myös vaikutusten arvioinnin tekeminen. Lisäksi lainsäädäntöön on kirjattu maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) kokoonpanoon tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavien järjestöjen edustus (§24, Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista 7/2014). MYR valvoo maakunnassa kehittämistyötä ja rahoituksen käyttöä. Useimmissa maakunnissa ei ole tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimijoita kuitenkaan kutsuttu mukaan!

SOVA -laki (laki viranomaisen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 2005/200) velvoittaa arvioimaan toimenpiteiden vaikutukset: 

1. ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; 
2. maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; 
3. yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; 
4. luonnonvarojen hyödyntämiseen 
5. sekä näiden vuorovaikutuksiin.

Sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointimenetelmiä käyttäen voidaan vaikutusten arviointia syventää lain velvoitteet täyttäen, mutta arviointiin käytettäviä näkökulmia ei ole erikseen laissa määritelty. 

Käytännössä sukupuolivaikutusten arviointia ei ole ohjelmiin tehty! Aivan muutamassa tapauksessa on arvioitu tasa-arvovaikutuksia, mutta kuitenkin niin yleisellä tasolla, ettei vaikutuksia ole havaittu olevan. Yhdenvertaisuusvaikutuksia ei ole arvioitu! 

Maakuntaohjelmaan kirjattuja toimenpiteitä rahoitetaan mm. EU:n rakennerahasto-ohjelmilla. Kuluvan ohjelmakauden 2014-2021 Kestävää kasvua ja työtä -ohjelma-asiakirjan erityistavoitteena ovat mm. sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Kaikkien ohjelmasta rahoitettavien hankkeiden tulee edistää myös näitä tavoitteita ja ne vaikuttavat myös hankkeiden rahoituspäätöksiin. Sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulee edistää sekä kohdennetuilla erityistoimilla, että valtavirtaistamisella, jolloin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmat ja edistäminen on huomioitava kaikessa toiminnassa ja kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Niin viranomaisten kuin hanketoimijoidenkin toiminnassa. Näitä tavoitteita maakunnat toteuttavat erittäin heikosti, jos ollenkaan!

Myös rakennerahastotoimintaa ohjaava EU-lainsäädäntö edellyttää viranomaisilta sukupuolten tasa-arvon edistämisetä rakennerahastotoiminnan eri vaiheissa valtavirtaistamisperiaatteiden mukaisesti. (Yleisasetus EU N:o 1303/2013). Valtavirtaistamisen velvoitetta ei maakunnissa toteuteta!

Tasa-arvolaissa on niin ikään velvoite viranomaisille (§4, Laki naisten ja miesten tasa-arvosta 1986/609):

"Viranomaisen tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. 

Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista."

Ja yhdenvertaisuuslaissa (§5, Yhdenvertaisuuslaki)

"Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia." 

Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole mielipidekysymys! Se ei pohjaudu myöskään mihinkään ideologiaan. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen on lakisääteinen velvollisuus, johon määrätään useissa eri lakikokonaisuuksissa! Kuitenkin sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioiminen ja sen edistäminen on maakunnissa harvinaista, suorastaan poikkeuksellista!

Näin ollen, Suomen perustuslain nojalla, lähes jokainen aluehallinnossa toimiva viranhaltija on laiminlyönyt lakisääteisiä velvoitteitaan: 

§118 Vastuu virkatoimista

"Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta." 

Mitä asiassa voi tehdä? Mitä pitäisi tehdä?

Maakunnissa tapahtuu tällä hetkellä paljon: 

• maakuntaohjelmien luonnokset ovat lausuntokierroksilla
• maakuntaohjelmat vuosille 2018-2020 käsitellään ja hyväksytään loppuvuoden maakuntahallituksen ja -valtuuston kokouksissa
• maakunnan yhteistyöryhmät (MYR) nimetään uudelle kaudelle
• maakuntauudistuksen valmistelussa muutetaan aluehallinnon tehtäviä, rakenteita ja toimintatapoja
• sote-uudistuksen valmistelussa toteutetaan uudenlainen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintarakenne ja toimijakenttä
• uudenlaiset maakuntavaalit valmistellaan, jossa ensimmäistä kertaa demokraattisesti valitaan maakuntavaltuutetut

Nyt on siis otollinen aika vaikuttaa ja saada aikaan muutosta!

TASOVA - projekti järjestää kuluvan syksyn ja ensi vuoden aikana alueverkostotapaamisia ympäri Suomea, joissa

• pohditaan ratkaisuja maakuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin
• suunnitellaan vaikuttamistoimia
• paneudutaan tehtyihin maakuntaohjelmien arviointien havaintoihin
• järjestetään koulutusta ja tietoiskuja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Mukana tapahtumien toteutuksessa ovat niin projektipartnerit kuin TASOVAn asiantuntijakoulutuksessa mukana olevat opiskelijat, jotka ovat toteuttaneet maakuntiensa sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnit osana opiskelujaan. Arviointeja on käyty lävitse aluekehitysviranomaisten kanssa ja joissakin maakunnissa arviointien havaintojen pohjalta on maakuntaohjelmien sisältöjä jo kehitetty huomioimaan paremmin sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

TASOVA -projekti pyrkii tekemään yhteistyötä aluekehitysviranomaisten kanssa jatkossakin mm. seuraavilla tavoilla:

• hankearviointi: projektin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijakoulutuksen läpikäyneet tarjoavat asiantuntemustaan, jotta rahoitusta hakevat hankkeet arvioidaan sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista, kuten lainsäädäntö edellyttää; 
• arviointiryhmän/maakunnan yhteistyöryhmän (YVA/MYR) jäsenyys: laki mahdollistaa tasa-arvo ja yhdenvertaisuustoimijoiden mukaan kutsumisen; 
• maakunta- ja sote-uudistus: tarjoamme osaamistamme, jotta viranomaiset pystyisivät toteuttamaan lainsäädännön velvoitteitaan, joiden mukaan mm. heidän tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa (ja yhdenvertaisuutta) tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimointavat, joilla varmistetaan näiden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa (mm. tasa-arvolaki, yhdenvertaisuuslaki)
• koulutus: pyrimme lisäämään viranomaisten ja sidosryhmien tasa-arvo ja yhdenvertaisuusosaamista

Lisäksi pyrimme projektipartnereiden ja yhteistyöverkostojen kanssa 

• lisäämään suunnitelmallista työtä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi;
• lisäämään maakuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyölle resursseja; 
• pyrimme edelleen vaikuttamaan maakuntaohjelmien sisältöihin antamalla niihin lausuntoja sekä tukemalla luottamushenkilöitä päätöksenteossa; 
• pyrimme lisäämään tietoisuutta maakuntien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuushaasteista ja niiden ratkaisuista niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin

Lähteet:

Sukupuolivaikutusten arviointi, yhdenvertaisuusarviointi sekä sosiaalisten vaikutusten arviointi käytännössä -opas eri toimialoille, Leena Teräs 2008

Kestävää kasvua ja työtä - rakennerahasto-ohjelma 2014-2021 https://rakennerahastot.fi/kestavaa-kasvua-ja-tyota-2014-2020

Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/7

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1986/609

Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2005/200#sec_1

Tasa-arvobarometri 2012 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/52727164-90f7-4c4a-915e-0de173458064

Yhdenvertaisuuslaki https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1325

Yleisasetus EU N:o 1303/2013 (EU:n yleisasetus rakennerahastoista)
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32013R1303