Liikehdinnällä on ollut myös vaikutuksensa. Hallituksen esittämät toimenpiteet ovat joutuneet vastatuuleen, joitakin kenties peruuntuu. Hallitus jopa käynnisti syyskuun alussa tasa-arvo-ohjelman laadinnan, jota varten kutsuttiin yli sata tasa-arvotoimijaa työpajamuotoiseen työskentelyyn ohjelman luonnostelemiseksi. Ohjelma ei ole vielä valmis tätä kirjoitettaessa. Kyseisen tilaisuuden aikana tasa-arvoasioista vastaavalle ministeri Rehulalle sai esittää kysymyksiä ja käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin häntä jyrähtämään, että tasa-arvolakia on noudatettava. Tuolloin hän empi, mutta Tasa-arvopäivillä hän oli jo kampanjanjoinnin kannalla. Tästä aktivoituneena järjestimmekin "Tunnetko tasa-arvolain" -postikorttikampanjan Tasa-arvovaltuutetun ja -järjestöjen toimesta.
Selkeästi voimakas liikehdintä ja uusien toimintamuotojen esiinmarssi kertoo ihmisten aktivoitumisesta ja tarpeesta päästä osalliseksi tasa-arvon edistämistyöhön. Ehkä se kertoo jonkinlaisesta tyytymättömyydestä vakiintuneisiin tasa-arvon edistämismuotoihin. Institutionalisoituneet toimijat, joilla on pysyväisluonteisia resursseja tekemäänsä tasa-arvotyöhön ja heidän valitsemansa toimintatavat, jotka ovat hallinneet tasa-arvopolitiikkaa ja pitkäjänteistä tasa-arvotyötä, ovat toimineet jähmeästi ja niissä yksilön mahdollisuus päästä vaikuttamaan on ollut pientä. Toimenpiteiden haluttu vaikutus ei myöskään ole ollut pysyvää, kuten olemme joutuneet tapahtunutta todistamaan.
Useiden puolueiden verkostot, kuten Nytkis ry. tai eduskunnan naisverkosto halvaannuttavat itsensä useimpien tasa-arvokysymysten osalta, koska heillä on konsensusvaatimus. Näin ollen ne eivät myöskään pysty reagoimaan nykyhallituksen sukupuolten tasa-arvon alasajoon. Naisjärjestöjen keskusliitto ry. taas kokoaa satojen jäsenten jäsenjärjestöt yhteen, mutta toiminta on keskittynyt kannanottoihin, päättäjien tapaamisiin ja tapahtumien järjestämiseen, ja on siten myöskin liian hitaasti reagoiva toimija.
Tasa-arvoviranomaiset taas tekevät viranomaistyötä. Tasa-arvoyksikkö toimii valtioneuvoston ohjauksessa, Tasa-arvovaltuutettu valvoo tasa-arvolain toteutumista, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pyrkii tekemään aloitteita ja rakentamaan yhteistyötä poliittisten päättäjien ja tutkijoiden välille ja Tasa-arvotiedon keskus pyrkii keräämään tasa-arvotyötä tukevaa tietoainesta.
Tarttis teherä jotain Vihreissäkin, mutta mitä?
Mitä yhdistyksessämme ja puolueessamme sitten pitäisi tehdä? Käytetään jälleen viimeaikaisia tapahtumia esimerkkinä.
- Syyskuun viimeisenä viikonloppuna kokoontui Vihreiden puoluevaltuuskunta käsittelemään mm. strategioita ja budjettia. Tehtiinkö näihin valmisteluvaiheessa sukupuoli- ja ihmisvaikutusten arviointi? Mietittiinkö sukupuolivaikutuksia ollenkaan? Onko strategisissa tavoitteissa erityisiä tavoitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi? Miten puolueen omia toimintatapoja ja –käytänteitä on arvioitu sukupuolten tasa-arvon ja yleisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta?
- Tällä viikolla Vihreät luovuttivat varjobudjettinsa eduskunnan käsittelyyn. Tehtiinkö siihen valmisteluvaiheessa sukupuolivaikutusten arviointi?
- Onko puolueella tasa-arvosuunnitelmaa, yhdenvertaisuussuunnitelmaa sekä näiden toiminnallisia versioita? Mitkä ovat puolueen tasa-arvotavoitteet, niin sisäiset kuin ulkoiseen toimintaan kohdennetut? Miten ne on aikataulutettu, resursoitu ja vastuutettu? Tietääkö jäsenistö niistä, osaavatko edustajat ajaa asioita eteenpäin? Mikä taho seuraa ja arvioi toimenpiteiden toimivuutta ja esittää korjausliikkeitä?
- Mikä on edustajien oman tasa-arvo-osaamisen taso? Onko tietoa lainsäädännön velvoitteista, vaativatko luottamushenkilöt viranhaltijoita noudattamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakia? Miten on hallussa suvaus? Ollaanko keskusteltu riittävästi siitä, mitä on vihreä feminismi?
Onko mahdollista, että feministiseksi puolueeksi itseään tituleeraava Vihreät, pääsisivät tilanteeseen, jolloin esim. suvaus (sukupuolivaikutusten arviointi) kuuluisi automaattisesti osana valmistelutyötä, eikä aina erillisenä asiana, josta pitää muistuttaa?
Miksi suvaus on niin merkityksellistä?
Sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) on menetelmä, joka tuottaa sellaista tietoa, jota muilla menetelmillä ei saa. Kaikki toimenpiteet ja päätökset, joilla vaikutetaan joko suoraan tai välillisesti ihmisten elämään, niillä kaikilla on myös sukupuolivaikutukset. Ellei näitä nosteta esiin, päätöksenteko perustuu mutu-tuntumaan ja/tai sitä toteutetaan BAU -periaatteella eli business-as-usual.
Mitä Vihreät Naiset voisivat tehdä
ViNalla on edustus ainakin Nytkiksessä, eduskunnan naisverkostossa ja Naisjärjestöjen keskusliitossa. Yksityisiä henkilöjäseniä on varmaan myös muissa järjestöissä, kuten ruohonjuuriaktivismistaan tunnetussa Naisasialiitto Unionissa. Oman puolueen eri toimielimissä on jäseniä ja luonnollisesti paikallispolitiikan eri tasoilla. Toimivatko edustuspaikkojen haltijat omaehtoisesti, kuinka paljon heitä on ohjeistettu ViNan tasa-arvotavoitteiden suhteen, paljonko he pystyvät yhdistämään voimiaan ja koordinoimaan toimintaansa yhteisten tavoitteiden ajamiseksi? Minkälainen on heidän tieto-taitonsa tasa-arvokysymyksissä? Miten ViNa voisi tässä auttaa? Miten vihreät naiset voisivat tässä auttaa? Mikä on yksittäisen vihreän naisen vaikuttamismahdollisuus?
Helsingin Vihreät Naiset keskusteli uusien jäsenten illassa 16.9. poliittisen keskustelun ja tasa-arvo-osaamisen lisäämisen tarpeesta. Tästä seurauksena perustimme Hennan politiikkakerhonaikaisemmin tällä viikolla. Perustamiskokouksessa suunnittelimme opintopiirimme kuukausittaiset tapaamiset ja niiden teemat. Mm. käsittelemme feminismiä, vihreää feminismiä, käymme lävitse keskeisiä käsitteitä ja menetelmiä, tutkimme puolueen asiakirjoja sukupuolisilmälasein ja jututamme puoluejohtoa sukupuolten tasa-arvokysymyksistä.
Myös muualla tapahtuu
- Tasa-arvopäivillä päätettiin mm. kehittää yhteistyötä ja koordinaatiota, kampanjoida Tasa-arvolain noudattamisesta ja aletaan valmistelemaan kansallista tasa-arvostrategiaa. Suunnittelu on nyt siirtynyt verkkoympäristöön eli kiinnostuneet voivat kirjautua innokyla.fi –osoitteeseen ja valita sieltä ”valtakunnallinen tasa-arvoverkosto” ja tulla mukaan suunnitteluun.
- Tällä viikolla on myös perustettu feministinen nopean toiminnan ryhmä , jonka perustamisesta päätettiin Feministinen työmarkkinapolitiikka -tilaisuudessa.
- Tasan -kansanliike tempaisee jälleen 15.10. käymällä sukupuolta määrittävien normien kimppuun.
- Myös pitkäjänteistä kehittämistyötä on valmisteilla. Itse olen mm. suunnittelemassa Helsingin yliopistolle kehittämishanketta, jossa tuettaisiin maakuntien tasa-arvotyötä kouluttamalla lisää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijoita eri puolille Suomea toimimaan asiantuntijoina eri maakunta- ja kuntaelimissä. Hankkeessa myös suvataan kaikki maakuntaohjelmat, niiden toteuttamissuunnitelmat sekä tehdään tasa-arvosuunnitelmia ja suvauksia myös kuntahallintoon. Mukana hankkeessa on keskeiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimijat ja viranomaiset.
Lopuksi
Tasa-arvoa ei anneta, se on otettava! Sipilän hallituksen toimet ovat muistuttaneet meille, että sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuus on meidän kaikkien asia. Meidän kaikkien tulee olla asiassa hereillä ja toimia näiden edistämiseksi, jatkuvasti. Jokaista tarvitaan, emme voi tuudittautua pelkästään edustuksellisten toimijoiden aktiivisuuteen ja osaamiseen.
Tasa-arvo ei ole pysyvä tila, saavutetut edut voidaan menettää, kuten nyt on käymässä. On kuitenkin myös huomattava, ettei myöskään epätasa-arvo ole pysyvä tila. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, vaan vastarinnalla voidaan myös vaikuttaa. Asioita voidaan aina muuttaa paremmaksi.
Meidän täytyy jokaisen itse huolehtia siitä, että kehitämme tieto-taitoamme tasa-arvokysymyksissä. Hankkikaamme koulutusta niin sukupuolten tasa-arvon keskeisistä käsitteistä ja kysymyksistä, perehtykäämme tasa-arvon edistämisen menetelmiin, vaikuttakaamme puolueen politiikkaan, vaikuttakaamme omissa toimintaympäristöissänne, keskustelkaamme toimintatavoista ja vallasta, hiokaamme omia argumenttejanne ja ennen kaikkea tukekaamme toisia naisia!
