OMA TILA
Jokaisella on ympärillään oma tila, jota ei ylitetä ilman lupaa. Vaikka luokkahuoneissa ja erilaisissa toiminnoissa (jonotus, välitunnit, liikuntatunnit) ollaan fyysisesti lähekkäin, on kunkin fyysistä koskemattomuutta opittava kunnioittamaan. Tämä tarkoittaa sananmukaisesti, ettei kosketa ilman lupaa.
Tämän periaatteen avulla voidaan myös ehkäistä kiusaamista ja tönimistä.
Aivan konkreettisesti henkilökohtaisen tilan tarve löytyy kokeilemalla mikä on luonteva etäisyys toisesta ihmisestä.
Esimerkki: Kaksi oppilasta asettuu vastakkain muutaman metrin välimatkalla. Toinen alkaa hitaasti kävellä toista kohti ja pysähtyy heti pyydettäessä, kun välimatka alkaa tuntua paikallaan pysyvästä oppilaasta epämiellyttävältä. Harjoituksen avulla havaitaan myös se, että luontevan tilan välimatka vaihtelee eri ihmisten kohdalla, esim. ystävät päästetään lähemmäksi.
Työrauhan luokkahuoneessa voidaan katsoa kuuluvan myös osaksi kunkin omaa tilaa. Niin kuin toisia ei häiritä koskettelulla, ei sitä tule häiritä myöskään luvattomalla puheella, liikkumisella yms. Yhteisen tilan, myös yhteisen äänitilan jaossa täytyy oppia huomioimaan muut. Kyse on yksilöiden oikeuksien kunnioittamisesta ja koko yhteisön hyvinvoinnista.
Esimerkki: Yksi kouluissa käytössä ollut tapa, jolla pyritään hillitsemään rauhatonta (usein poika)oppilasta, on laittaa hänet istumaan rauhallisesti käyttäytyvän tytön viereen. Tällöin ei ajatella yhtään mitä tytöstä tuntuu ja miten tällä toimenpiteellä pilataan hänen koulupäivänsä? Hänen rauhallinen tilansa uhrataan ja hänet velvoitetaan sietämään vieressään rauhatonta poikaa, joka todennäköisesti ylittää luvattomasti tytön tilan koskettelulla, pitämällä meteliä jne. Tällä tavallako tytön rauhallinen käytös palkitaan?
On väärin velvoittaa tyttöjä kasvattamaan luokkansa poikia! Ei sellaista opettajat saa vaatia lapsilta. Kasvattaminen on aikuisten tehtävä.
Koulussa voi myös olla vapaammassa käytössä olevia tiloja, jotka jokin ryhmä on "vallannut" omaan käyttöönsä.
Esimerkki: Nämä voivat olla sohvaryhmä, portaikko, jopa vessat jne. Näistä tulee helposti vallankäytön kohteita: muut eivät ole tervetulleita kyseiseen tilaan ja niistä voi muodostua kiusaamiseen otollisia reviirejä, vähintään ne voivat aiheuttaa ahdistusta muissa oppilaissa, jotka joutuvat käyttämään tiloja tai kulkemaan niiden kautta. Reviirien syntymistä on koulun aikuisten pidettävä silmällä ja pyrkiä purkamaan niitä, joko muuttamalla sisustusta, tekemällä käyttövuoroja tai yksinkertaisesti hätistelemällä kyseinen ryhmä pois reviiriltään varsinkin jos "valtaus" on kestänyt pidemmän aikaa. Kouluympäristössä ei ole tarpeeksi tilaa eri ryhmien reviireille, ja reviireillä on taipumus aiheuttaa reviirikiistoja, jolloin kamppaillaan paremmista tiloista, resursseista jne.
Ohjeita näihin tilanteisiin voidaan suunnitella myös oppilaiden kanssa yhdessä, jolloin tästä tulee hyvä harjoitus siitä, mikä on oikeudenmukaista.
OMAT TAVARAT
Omista tavaroista pidetään huolta ja toisen tavaroita ei oteta ilman lupaa.
Jokaisella on päätösvalta omiin tavaroihinsa. Niitä ei ole pakko lainata toiselle, ellei halua. Valta on sillä, jonka tavarat ovat. Toisten tavaroiden ottaminen ilman lupaa on kiusaamista. Toisen pakottaminen antamaan tavaroita, vaikkei hän halua, on vallankäyttöä. Molemmat ovat niin epäkunnioittavaa kuin epätasa-arvoista käytöstä.
Koulussa on myös paljon yhteisessä käytössä olevia tavaroita. Niitä on opittava kunnioittamaan yhtä lailla kuin omia tai toisten oppilaiden tavaroita. Yhteisistä tavaroista pidetään huolta, jotta niistä riittää iloa mahdollisimman monelle mahdollisimman pitkään.
Esimerkki: Tavaroiden lainaamiseen pyydetään lupa, niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti, ne pidetään siistinä ja ehjinä ja ne palautetaan paikoilleen, kun niitä ei enää tarvita. Sovituista käyttöperiaatteista pidetään kiinni. Jos sattuu vahinko ja tavara rikkoutuu tai menee epäkuntoon, vahingosta kerrotaan heti opettajalle tai muulle aikuiselle ja pyydetään anteeksi. Tämä kertoo, ettei rikkoutuminen johtunut ilkivallasta eikä ollut tahallista. Silloin opitaan myös kantamaan vastuuta omista teoista ja niiden seurauksista. Myös anteeksipyynnön oppiminen on tärkeää.
Jos kouluun tulee uusia tavaroita, ei niitä rynnistetä heti "omimaan" niin, että toisten pääsy tavaroiden käyttöön estyy.
Esimerkki: Hyvä keino on sopia pelisäännöistä ennen kuin kukaan pääsee koskemaan uusiin tavaroihin. Pelisääntöihin voi sisältyä esim. tavaroihin tutustutaan ensin yhdessä niihin koskematta, jolloin opettaja tai aikuinen kertoo tavaroiden tarkoituksesta. Seuraavaksi tavarat laitetaan kiertämään tai isompaa tavaraa kierretään, jolloin sitä voi tutkiskella ja kosketella. Seuraavaksi voidaan yhteisesti sopia käyttöperiaatteet ja tehdä vaikka vuorolista, jossa määritellään niin käyttövuorot kuin käyttöaika, joilla varmistetaan, että kaikki saavat tavaroita käyttää yhtä paljon. Vuoroja voidaan jakaa myös pidemmälle ajanjaksolle.
Aluksi käyttövuoroja jaetaan tasapuolisesti kaikille, myöhemmin voidaan pitää vuorolistaa vain niiden kanssa, jotka haluavat tavaroita käyttää. Kun aluksi kaikilla on niitä mahdollista käyttää, myös hiljaisemmat ja vetäytyvämmät oppilaat pääsevät muodostamaan tunteen siitä, että heilläkin on oikeus käyttää tavaroita. Muuten tavaroita pääsevät käyttämään vain voimakastahtoisimmat oppilaat tai oppilasryhmät.
Näitä sääntöjä voidaan luoda myös yhdessä oppilaiden kanssa, jolloin siitä tulee hyvä harjoitus, jonka avulla voidaan yhdessä miettiä ja keskustella siitä, mikä on oikeudenmukaista.
