- päivitetty 14.6.2011 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| Kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Kuva

Miten ihmeessä "vihapuhe" on nykypäivän ilmiö?
14.6.2011

Viime kuukausina on puhuttu paljon vihapuheesta, siitä kuinka se on yleistynyt, vaikuttanut jopa juuri olleisiin eduskuntavaaleihin, se on pesiytynyt viihteeseen tosi-TV:n myötä ja ennen kaikkea netin keskusteluihin. Kaiken kaikkiaan kuinka se on yksi nykyajan ilmiöistä.

Itse muistan ensimmäisen kosketuksen vihapuheeseen jo 1970 -luvulla. Silloin huomasin muutoksen Aku Ankassa. Sarjakuvalehden kielenkäyttö muuttui mielestäni rumaksi ja ilkeäksi. Sanoin vanhemmilleni, etten enää halunnut lehteä tilattavaksi. Vertailukohteena olivat 1960 -luvulta saakka meille tulleet Aku Ankan aikaisemmat vuosikerrat, joita oli tilattu sisarilleni. Lehtiä siis riitti kodissamme, vaikka uusia painoksia ei enää tullutkaan.

Havainto oli mielenkiintoinen. Myöhemmin olen valistunut siitä, että kyseisen sarjakuvalehden kääntäjätahoissa kuin myös kuvittajissa tapahtui juuri kyseisinä vuosina muutoksia, jotka ehkä selittävät myös lapsen tarkkanäköisyydellä ja ehdottomuudella tehdyt havainnot.

Nyt tietenkin voidaan kysyä, että onko nykypäivän vihapuhujat Aku Ankan kasvattamia?

Miten ihmeessä maatalousyrittäjä voi väittää, ettei hän voi kohdella eläimiään inhimillisesti ennen kuin kuluttajat niin vaativat?
12.1.2011

Viime kuukausina on haastateltu lihantuottajia ja turkistarhaajia, koska toistuvasti nämä elinkeinot ovat nousseet julkisuuteen eläinten huonon kohtelun, suoranainen rääkkäysten johdosta. Niin ikään toistuvasti elinkeinon edustajat nostavat syyttävän sormensa kuluttajia kohti. Heidän väitteensä mukaisesti on kuluttajien vika, että eläimet kärsivät!

Ihmettelen kovasti tätä kuluttajalle sysättyjen vastuiden määrää. Miten ihmeessä sekin on kuluttajan hallussa, että miten maatalousyrittäjä kohtelee eläimiään? Tämän logiikan mukaisesti on meidän kuluttajien vika, että maa- ja turkistalousyrittäjät, teurastajat yms. on rääkkäävät ja pahoinpitelevät eläimiä ollessaan niiden kanssa tekemisissä. Meidän kuluttajien vika on, tuotantoeläimiä pitävät ihmiset eivät rakenna riittäviä tiloja eläimille eivät ruoki niitä tai hoida niiden sairauksia. On meidän kuluttajien vika, että maa- ja turkisyrittäjät sullovat eläimet liian pieniin häkkeihin, eläimet lihotetaan keinotekoisesti ja tapetaan jo muutaman viikon ikäisenä poikasena, vaikka lajin keski-ikä olisi 15-25 vuotta, eläimet joutuvat elämään ulosteidensa keskellä, kun niitä ei siivota pois, eikä eläimellä ole mahdollisuutta siirtyä muualle, koska tilaa ei ole liikkumiseen, kastrointeja ja muita kirurgisia toimenpiteitä tehdään ilman puudutusta, eläinten poikaset vierotetaan emostaan heti syntymästä, vaikka tiedetään, että kaikki nisäkkäät huolehtivat jälkeläisistään kuukausia, ja niiden emoista tehdään keinotekoisesti synnytyskoneita, eläimiä lyödään ja kidutetaan ja niin edelleen.

Miten ihmeessä me kuluttajat olemmekin ehtineet vaatimaan tämän kaiken? Tosiasiahan on, että useimmat meistä ovat kauhistuneita kuullessaan ja nähdessään miten eläimiä kohdellaan.

Jos todella on kuluttajien päätettävissä miten eläimiä kohdellaan, miksi turkistarhaajat ja lihateollisuus pyrkivät salaamaan toimintaansa? Eikö asiasta päättäville - siis kuluttajille - tulisi näyttää miten toimitaan!

Kun kuluttajat sitten älähtävät ja valittavat eläinten huonosta kohtelusta, heidät leimataan "viherpiipertäjiksi", "kaupunkilaisiksi", "ekoterroristeiksi"ja "luonnonsuojelijoiksi", ja heidän valituksiinsa ei reagoida. Mikä on tuotantoeläimiä pitävien logiikka?

Jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan. Näin on myös lihantuottajien, teurastamotyöntekijöiden, turkistarhaajien kohdalla. Eläimiä hoitava ihminen itse päättää iskeekö eläintä nyrkillä ja antaako sen uida omissa ulosteissaan ja kärsiä sairauksista, jotka voitaisiin hoitaa. Eläimiä hoitava ihminen itse päättää, välittääkö hän toisen elävän olennon kärsimyksistä.

Toinen suosittu argumentti eläinrääkkääjillä on, että eläintentuotannon kannattavuus kärsii, jos eläimiä kohdeltaisiin muuten kuin niitä kiduttamalla. Onko tosiaan näin? Tuskinpa. Jos yritystoiminta on niin heikolla tolalla, ettei eläinten kidutusta voida lopettaa, ei yritystoiminta tuolloin ole kannattavaa. Eläinten kunnioittava kohtelu ja niiden asiallinen hoitaminen voi viedä hieman enemmän aikaa ja resursseja, mutta on huomattava, että keskeisesti kuitenkin on kyse eläinten hoitajan henkilökohtaisista valinnoista ja omista arvostuksista. Mikäli eläinten hoidosta vastaavat henkilöt suhtautuvat eläintensä hyvinvointiin välinpitämättömästi, tulisi heille langettaa elinikäinen eläintenpitokielto.

Onnellisia maatilan eläimiä ei taida nähdä enää kuin eläintuotteiden markkinointiin tehdyissä mainoksissa ja lapsille suunnatussa viihteessä! Tämä on todellisuutta >>

 

Miten ihmeessä metsästäjiä väitetään luonnon ystäviksi?
3.12.2010

Ihmettelin taannoin Metsästäjien keskusliiton keskisuomalaisen edustajan väitettä, että metsästäjät olisivat luonnon ystäviä, jopa suojelijoita. Paljastus esitettiin ohjelmassa, jossa pohjustettiin ilvesten tappolupien lisäämistä.

Metsästäjäthän ovat kunnostautuneet kautta historian nimenomaan luonnonvarojen riistäjinä, metsästäen useita eläinlajeja sukupuuttoon. Tämä jatkuu tänäkin päivänä. Tappaminen on metsästäjien keskeinen mielenkiinnon kohde, eläinten kärsimyksestä ja eläinlajien kannan sietokyvystä välittämättä. Säännöllisesti metsästäjät valittavat yhteiskunnan asettamista ja tutkijoiden ajamista rajoitteista, oli kyseessä sitten saaliskiintiöt tai aseenkantoluvat.

Oma isäni oli metsästäjä koko ikänsä, joskin sinänsä harvinainen laatuaan, että hän oli myös aktiivinen riistanhoitaja. Läpi talven hän kuljetti ruokaa eläimille ja osaltaan myös valvoi metsästysaikojen ja muiden rajoitusten noudattamista. Mutta, kun eräänäkin kauniina talvi-iltana upeaturkkinen kettu istahti pihapiirin valonkeilaan, ryntäsi isäni asekaapille etsimään sopivaa tappamisvälinettä. Eläimen kauneus ja villi olemus ei tätäkään metsästäjää lumonnut, vaan keskeistä oli saada se hengiltä. Luonnon ystävä totta tosiaan!

Miten ihmeessä kauppakeskus voidaan siunata, mutta homoparien rakkautta ei?
12.11.2010

Ihmettelin kirkolliskokouksen päätöstä, jonka mukaan Suomen luterilainen kirkko suosittaa rukoilua homoparin puolesta, mikäli parisuhteensa rekisteröineet niin haluavat.

Tämä samainen kirkko kyllä siunaa kauppakeskuksia ja erilaisia tapahtumia, mutta homoseksuaaleille ei ole tarjolla kuin rukoushetki. Herää kysymys, että mistähän kirkon työntekijä siinä tapauksessa rukoilee? Homoseksuaalien "parantumisesta" kenties?

Ihmisryhmien tasa-arvoisessa kohtelussa on vielä paljon korjattavaa. Hoh-hoijaa.

Miten ihmeessä Oulu on niin kiinnostava hankekumppani ?
9.11.2010

Olen tässä ihmetellyt Oulun vetovoimaa hankekumppaniksi.

Valtavirtaistaminen käytäntöön -hankkeessa Oulun kaupunki on yksi pilottipaikkakunnissa. Projektia toteuttavat KoulutusAvain oy Kajaanista, WoM oy Helsingistä sekä Sosiaalikehitys oy Hämeenlinnasta. Mikään näistä kaupungeista ei kylläkään ole hankekumppanina.

Kuntaliitto (Helsinki) puolestaan toimii hakijana Kuntien ja maakuntaliittojen tasa-arvoprojektissa ja tässä vastaavasti yhtenä pilottiorganisaationa on Pohjois-Pohjanmaan liitto.

Keväällä käynnistyi Naisyrittäjyyskeskuksen (Helsinki) toimintamallia levittävä projekti ja niin ikään Oulu oli yksi pilottipaikkakunnista.

Oulussa on tehty pitkään tasa-arvotyötä sekä naisyrittäjyyden kehittämistyötä. SINNI voimavarakeskuksen kautta toimintaa koordinointiin ja kehitettiin vuosina 2005-2009. Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina olivat nimenomana Oulun kaupunki sekä Pohjois-Pohjanmaan liitto. SINNIn rahoitusta ei kuitenkaan suostuttu vakiinnuttamaan, mutta näköjään "hedelmien poimijoista ei ole puutetta..."

Miten ihmeessä pienet ympäristöteot jäävät tekemättä - jopa huomaamatta?
3.7.2010

Iltakävelyllä ihmettelin kuinka erään tontinreunalla rakennusjätekasa oli kumottu suoraan muurahaispesän päälle. Pesään oli tullut suuria vaurioita, mutta se oli edelleen asuttu. Pesän ympärillä oli paljon vaihtoehtoisia paikkoja jätekasalle. Olisi tarvinnut sihdata vain muutama kymmenen senttiä oikealle tai vasemmalle niin muurahaisten pesärauha - ja eittämättä monen muurahaisen elämäkin - olisi säilynyt. Tässä olisi taas ollut tilaisuus tehdä pieni ympäristöteko! Mutta ei.

Kun tällaisen asian ottaa puheeksi ihmisten kanssa, tai vastaavanlaisesti esittää, että huomoitaisiin harvennustöissä lintujen pesimäaika tai pusikkojen raivaustöissä huomioitaisiin eläintenpoikasten tarve piilopaikoille, kohtaa usein vähättelyä, jopa naureskelua. Usein annetaan ymmärtää, että asiaan suhtautuu liian tunteenomaisesti, jopa lapsellisesti. Eihän nyt muurahaisia voi ajatella, kun on tärkeää "aikuisen" työtä tehtävänä. Ei järkevä ihminen sisällytä ratkaisuihinsa ja toimintatapoihinsa tällaisia näkökulmia, eikö totta. Pitää tehdä ratkaisut tunteilematta. Mutta eikö tunteeton toiminta ole ominaista psykopaatille? Siis henkilölle, jonka normaali tunne-elämä on vammautunut. Miten tunteettomuus voi siis olla jonkinlainen tavoiteltava ihanne?

Toisaalta mietin, että järkevyyttä ja tunteikkuutta käsitellään ikään kuin vastapareina. Jos teet järkeviä päätöksiä niin silloin eivät tunteet vaikuta. Tällöin yleensä järkevyydellä tarkoitetaan, että huomioidaan lähestulkoon ainoastaan taloudellisia näkökulmia, jolloin päätöksenteon taustalta löytyvät tunteet, kuten ahneus, välinpitämättömyys, kyynisyys jne. Tuleekin ihmetelleeksi, että miksi empaattisuutta ja oikeudenmukaisuutta pidetään vähempiarvoisina tunteina?

Voi myös kysyä, että miten järkevyys ilmenee siinä, että jätekasa kaadetaan muurahaiskeon päälle? Eihän se ole järkevyyttä, vaan juuri välinpitämättömyyttä - tai jopa tahallista kiusaamista! Jo pikkupoikien huvina näyttää olevan kivien heittely muurahaispesän päälle. Jatkuuko se sama sitten aikuisena, vain vähän isommilla leluilla?

Miten ihmeessä ydinvoimaa voidaan pitää päästöttömänä?
2.7.2010

Näin eduskunnan ydinvoimapäätöksen tunnelmissa olen miettinyt ydinvoimaa kannattavien argumenttia, että ydinvoima olisi päästötön energiantuototantomuoto ja siten perustellaan tuotantomuodon ympäristöystävällisyyttä. Miten tuotantoa, josta syntyy hengenvaarallista jätettä, voidaan pitää päästöttömänä ja ympäristöystävällisenä? Ydinjätettähän pitää säilöä syvällä maan uumenissa satoja tuhansia vuosia, ennen kuin jätteen säteilyarvot ovat laskeneet. Tuijotetaanko tässäkin asiassa vain sitä mitä tehtaan piipuista tupruaa.

Toinen argumentti ydinvoiman puolesta on ollut sen työllistävä vaikutus. Tämäkään argumentti ei kestä lähempää tarkastelua. Uusista ydinvoimalupien saajista Fennovoiman omistaa saksalainen energiajätti ja Teollisuuden voimankaan toimitusjohtaja ei eilisessä haastattelussa luvannut suoraan suomalaisille työpaikkoja, edes voimalan rakennusvaiheessa. Eikö sitä Olkiluoto 3:stakin rakenna ranskalainen yhtiö puolalaisella työvoimalla?

Miten voimme kuvitella, että hengenvaarallista jätettä voidaan säilöä maaperässä turvallisesti satoja tuhansia vuosia? Suhteutetaanpa tätä aikajaksoa hieman:

  • Arvioidaan, että noin 100 000 vuotta sitten nykyihminen levisi Afrikasta Lähi-itään. Tuolloin maapallolla eli rinnakkain muitakin ihmislajeja, kuten neandertalilainen. Eurooppaan nykyihmisen arvioidaan levinneen noin 50 000 vuotta sitten.
  • Sähköä opeteltiin tekemään reipas sata vuotta sitten. Ydinvoimaa opeteltiin käyttämään Toisen Maailmansodan aikoihin, tosin ensin ydinpommin muodossa...
  • Ydinjäte on ydinpommien materaalia. Miten ihmeessä voidaan kuvitella, että ydinjätteen sijoituspaikkoja turvattaisiin satojen tuhansien vuosien ajan?
  • Ihmiskunta on tunnetusti ahkera sotimaan. Entä jos jossakin seuraavissa sodissa tuhotaan kaikki tietojärjestelmät, joihin on tallennettu tiedot myös ydinjätteen sijoituspaikoista ja ohjeistukset niiden käsittelemiseksi? Tallennettua tietoa on tuhottu aikaisemminkin ihmiskunnan historiassa. Mitä jos ydinjäte unohtuu maaperään? Kiva yllätys löytäjälle.
  • Ihmiskunnalla ei ole käytössä materiaalia, joka kestäisi *edes* tuhansia vuosia?
  • Ydinjätettä pitäisi säilöä maaperässä niin pitkän ajan, että aktiivinen maapallomme ehtii muuttumaan hyvin erinäköiseksi tuona aikana. Jopa "kiinteän peruskallion Suomi" voi muuttua maanjäristysherkäksi. Onpa mantereet liikkuneet aikaisemminkin... Maaperän muutosprosesseissa radioaktiinen myrkkyjäte löytää helposti tiensä pohjavesiin, jolloin se tappaa kaikki eliöt, jotka käyttävät makeaa vettä... eli käytännössä kaikki kuolevat.
  • Tulevien satojen tuhansien vuosien aikana ihmislaji voi myös kuolla sukupuuttoon tai tuhoutua sodissa, ekokatastrofeissa yms. Tämä asianlaita voi itse asiassa koitua siunaukseksi maapallolle...

Vaikka jokin on mahdollista, ei se tarkoita, että sitä pitää tehdä!