- päivitetty 11.1.2016 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Naisten äänioikeus 110 vuotta – Tule aikamatkalle!
1.6.2016

Tänään Suomessa juhlitaan
naisten äänioikeuden 110 vuotista taivalta.
Mikä on muuttunut vuosisadassa?

TULE KANSSAMME AIKAMATKALLE!

Alle on kerätty naisten asemaan vaikuttaneita lainsäädännöllisiä merkkipaaluja reilun sadan vuoden ajalta. Mikä on sinulle merkityksellisin uudistus? Entä mistä yllätyit? Millaisia tapahtumia tiedät sukusi henkilöhistoriasta, jotka peilaavat naisten aseman muutosta?

Täytetään some muisteluilla naisten äänioikeuden 110 vuoden merkkipaalun muistoksi. Tunnuksena voi käyttää esim. #110vuotta #tasaarvo

Tehdään tasa-arvo eläväksi!

Aikajanassa on käytetty naisten resurssikeskus SINNIn keräämää aikajanaa. Janan päivittäminen on lopettu 2009, mutta voitte heittää päivitysehdotuksia osoitteeseen info@ged-scanning.com.

1809 Suomen sodan (1808-1809)
myötä Suomi siirtyy Ruotsilta Venäjän suurruhtinaskunnaksi ja saa autonomian

1836 Sara Wacklin suorittaa opettajattaren tutkinnon Sorbonnen yliopistossa tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena naisena

1859 Ensimmäinen naisille tarkoitettu ammatillinen oppilaitos, Kätilöopistoperustetaan

1860 Suomen markka käyttöön

1863 Jyväskylän suomenkielisen seminaarin avaaminen mahdollistaa naisten valmistumisen opettajiksi

1864 Hyväksytään laki, jonka mukaan naimattomat naiset saavat täysivaltaisuuden täytettyään 25 vuotta

1869 John Stuart Mill julkaisee teoksen The Subjection of Women, jossa tuo julki vakaumustaan naisten ja miesten yhdenvertaisuudesta

1870 Maria Tschetschulin saa ensimmäisenä naisena oikeuden suorittaa ylioppilastutkinnon

1872 Sama palkka samasta työstä – nais- ja miesopettajien palkkaerokeskustelu toisessa julkisessa Suomen kansakoulukokouksessa Jyväskylässä

1878 Naisille ja miehille yhtäläinen oikeus perintöön

1882 Emma Irene Åström saa ensimmäisenä naisena maisterin arvon

1884 Perustetaan Suomen Naisyhdistys

1890 Ensimmäinen kansanlastentarha avataan Helsingissä

1892 Perustetaan Unioni, Naisasialiitto Suomessa 10.2.1892

1894 Unioni, Naisasialiitto Suomessa esittää vaatimuksen samanpalkkaisuudesta naisten ja miesten välillä

1899 Marttaliitto (alkuper. Sivistystä Koteihin) perustetaan 15.5.1899 Lucina Hagmanin toimesta (synt. Kälviältä)

1901 Naiset saavat oikeuden opiskella yliopistoissa ilman erivapautta (ilman anomusta sukupuolestaan vapautumiseksi)

1906 Naisille äänioikeus ja vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa

1907 Ensimmäiset naiset valitaan valtiopäiville: yhteensä eduskuntaan valittiin 19 naista

1907 Suomalainen naisliitto perustetaan vaalimaan Minna Canthin perintöä

1908 Helsingin bordellit suljetaan

1911 Naisten avioitumisikä nostetaan 17 vuoteen

1917 Suomi itsenäistyy

1917 Naisille äänioikeus ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa

1917 Perustetaan Naisjärjestöjen Keskusliitto

1919 Vaimoille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta

1919 Perustetaan Kansainliitto

1921 Oppivelvollisuuslaki

1924 Geneven sopimuksella todetaan lasten erityisen suojelun tarve

1926 Laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin

1926 Miina Sillanpäästä ensimmäinen naispuolinen ministeri

1929 Avioliittolaki: naisten ja miesten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet ja yhtäläinen vanhemmuus (naimisissa olevat naiset vapautuivat aviomiestensä holhouksesta)

1929 Virginia Woolf julkaisi teoksensa A Room of One's Own

1937 Äitiysavustuslaki

1943 Kouluruokailu lakisääteiseksi

1944 Laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista

1945 Yhdistyneet Kansakunnat (YK) perustetaan 24.10.1945

1946 YK:hon perustetaan Comission on the status of Women (CSW) valvomaan jäsenmaiden tasa-arvotoimenpiteitä

1947 Yrittäjänaisten keskusliitto perustetaan

1947 UNISEF (YK:n lastenjärjestö) perustetaan

1948 Yhdistyneet Kansakunnat antaa Ihmisoikeuksien julistuksen (Universal Declaration of Human Rights)

1948 Suomessa ilmaiset kouluateriat kaikille

1948 Lapsilisä

1949 Simone de Beauvoir julkaisee pääteoksensa Toinen sukupuoli (The Second Sex/Le Deuxième Sexe)

1955 Suomi hyväksytään Yhdistyneitten Kansakuntien (YK) jäseneksi

1957 Oikeus kansaneläkkeeseen

1957 Euroopan yhteisö hyväksyy Rooman sopimuksen, jossa mukana myös samanpalkkaisuusvaatimus

1959 YK:n yleiskokous hyväksyy Lasten oikeuksien julistuksen

1961 Ehkäisypilleri hyväksytään

1962 Samanpalkkaisuus periaate julkiselle ja yksityiselle sektorille

1966 Suomessa siirrytään viisipäiväiseen työviikkoon

1970 Uusittu työsopimuslaki, johon sisältyy syrjinnän kieltävä säännös (sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään lailla)

1970 Laki raskauden keskeyttämisestä (aborttilaki)

1972 Asetus Tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta

1972 Ensimmäinen nainen Yhdistyneitten Kansakuntien (YK) apulaispääsihteeriksi: suomalainen Helvi Sipilä

1972 Kansanterveyslailla määritellään kuntien velvollisuudet järjestää terveydenhuoltopalveluita, ml. ehkäisypalveluiden yleinen saatavuus turvataan

1972 Peruskoululaki

1973 Laki lasten päivähoidosta

1975 Kansainvälinen naisten vuosi

1975 Ensimmäinen YK:n naisten maailmankonferenssi Mexico Cityssä, jossa hyväksytään Maailmansuunnitelma naisten aseman edistämiseksi vuosille1975-1985

1975 Euroopan unioni hyväksyy direktiivin samanpalkkaisuudesta (Equal Pay Directive)

1976 Euroopan unioni hyväksyy yhdenvertaisen kohtelun direktiivin (Equal Treatment Directive)

1976 United Nations Voluntary Fund for the Decade for Women (UNVFDW) perustetaan

1977 Kehitysvammalaki

1978 Vanhempainloma jaettavaksi naisen ja miehen kesken

1979 YK:n yleiskokous hyväksyi naisten oikeuksien sopimuksen (CEDAW – Kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus)

1979 Euroopan unioni hyväksyy sosiaaliturvadirektiivin (Social Security Directive)

1981 Euroopan unioni perustaa asiantuntijaelimen valvomaan tasa-arvoisten mahdollisuuksien toteutumista (Advisory Committee on Equal Opportunities for Men and Women)

1981 Homoseksuaalisuus poistetaan sairausluokituksesta

1982 Oulun naisunioni järjestää Oulun ensimmäiset Naiskulttuuriviikot

1982 Presidentinvaaleissa ensimmäistä kertaa myös naispuolinen ehdokas: Helvi Sipilä

1982 Sosiaalihuoltolaki

1984 Lapsen ruumiillinen kuritus kielletään

1984 Naisten äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa ylittää ensimmäistä kertaa miesten aktiivisuuden

1984 The United Nations Development Fund for Women (UNIFEM) perustetaan

1985 Laki lasten kotihoidon tuesta, vanhempainraha

1985 Sukunimilaki: naimisiin menevät voivat päättäää sukunimestään

1986 YK:n naisten oikeuksien sopimus ratifioitiin Suomessa: CEDAW – Kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

1986 Euroopan unioni hyväksyy ammatillisen sosiaaliturvadirektiivin (Occupational Social Security Directive) sekä direktiivin itsensä työllistävien tasa-arvoiseen kohteluun (Self-employment Directive)

1986 Naispappeus hyväksytään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa

1986 Ensimmäinen AIDS-tukikeskus perustetaan Helsinkiin

1986 Naisten koulutustaso ohitti miesten tason

1987 Tasa-arvolaki

1987 Perustetaan Tasa-arvovaltuutetun toimi

1987 Perustetaan Tasa-arvolautakunta

1987 Vammaispalvelulaki

1988 Suomen Naistutkimuksen seura ry. perustetaan

1988 Seksuaalinen yhdenvertaisuus (SETA) perustetaan

1990 Elisabeth Rehnistä tulee maailman ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri

1990 Perustetaan European Women’s Lobby -järjestö nostamaan esiin tasa-arvo- ja naisten aseman paranatamista koskevia näkökulmia Euroopan Unionin politiikassa

1990 Kunnille velvollisuus järjestää päivähoito kaikille alle kolmevuotiaille lapsille vanhempien niin toivoessa

1990 Maailman terveysjärjestö (WHO) poistaa homoseksuaalisuuden sairausluokituksestaan

1991 Isyyslomaoikeus miehelle

1991 Suomi ratifioi Lasten oikeuksien sopimuksen

1992 Euroopan unioni hyväksyy direktiivi turvaamaan raskaana olevien työntekijöiden oikeuksia (Pregnant Workers Directive)

1994 Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan

1994 Mummolaakso ry. perustetaan tukemaan ikääntyviä bi- ja lesbonaisia

1995 Tasa-arvolain uudistuksen myötä julkisiin elimiin kiintiöt: vähemmistösukupuolen edustajia oltava 40%

1995 Yksityisellä paikalla tapahtuva pahoinpitely yleisen syytteen alaiseksi

1995 Syrjintä homoseksuaalisuuden perusteella kiellettiin

1995 Naisille oikeus puolustusvoimien virkoihin

1995 Naisille vapaaehtoinen varusmiespalvelus

1995 Yhdistyneet Kansakunnat järjesti naisten asemaa käsittelevän 4. maailmankonferenssin, jonka aikana julkaistiin Pekingin julistus ja toimintaohjelma

1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin (EU)

1996 EU:n direktiivi vanhempainvapaasta (Parental Leave Directive)

1997 Seksuaalirikoksen ja perheväkivallan uhrille mahdollisuus avustajaan ja tukihenkilöön oikeudenkäyntiä varten valtion varoilla

1997 Sateenkaariperheet ry. perustetaan lesbo-, bi-, trans- ja homovanhempien ja heidän lastensa yhdistykseksi

1997 EU Amsterdamin sopimuksessa tasa-arvo määriteltiin unionin perustavaksi tavoitteeksi ja läpäisyperiaatteeksi

1997 EU käynnistää yhteiset toimet ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi (Joint action to combat trafficking in human beings and sexual exploitation of children)

1997 EU:n direktiivi todistustaakasta sukupuolisen häirinnän tilanteissa
(Burden of Proof Directive)

1998 Seksuaalirikoslain uudistus

1998 Laki lähestymiskiellosta

1999 Profeministimiehet -järjestö perustetaan Helsingissä

1999 Barentsin alueen naisten kriisikeskusverkosto perustetaan (Network for Crises Centres for Women in the Barents Region – NCRB)

2000 Tarja Halosesta tulee Suomen ensimmäinen naispuolinen presidentti. Hän astui virkaan 1. maalikuuta 2000!!!!!!!!!!!!!!

2000 Ensimmäinen nainen fysiikan professuurissa Suomessa Helena Aksela, Oulun yliopisto

2000 EU tekee päätöksen naisten ja miesten tasapuoliseksi osallistumiseksi komission perustamien komiteoiden ja asiantuntijaryhmien toimintaan (Gender balance within the committees and expert groups set up by the Commission)

2000 EU käynnistää Daphne -ohjelman 2000-2007 ehkäisemään naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

2001 Naisten pappisvihkimys tulee mahdolliseksi myös Oulun Hiippakunnassa – muualla Suomessa jo 1988

2001 Valtakunnallinen naistutkimuksen virtuaaliverkosto HILMA perustetaan

2001 Kuntouttavan työtoiminnan laki

2001 Nimitetään vähemmistövaltuutettu valvomaan etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa

2001 EU julkaisee ensimmäisen tasa-arvoisia mahdollisuuksia kartoittavan raportin (Equal opportunities report 2001)

2001 EU käynnistää Sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteisön puitestrategian vuosille 2001-2005

2001 Euroopan Sosiaalirahasto käynnistää Equal -yhteisöaloiteohjelman rahoittaakseen tasa-arvoprojekteja

2002 Parisuhdelaki hyväksytään, jolloin myös samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä suhteensa

2002 Kansainvälinen ryhmä arvioi Suomen naistutkimuksen tason ja se julkaistaan teoksessa Women’s Studies and Gender Research in Finland

2002 EU julkaisee uuden työelämän tasa-arvodirektiivin, joka velvoittaa työnantajia tasa-arvon edistämiseen sekä määrittelee ensimmäistä kertaa EU:n lainsäädännön historiassa sukupuolisen häirinnän (Equal Treatment in Employment Directive)

2002 Valtakunnallinen Naisten linja – auttava puhelin lähisuhdeväkivaltaa kohdanneille naisille käynnistyy

2002 Suomen markka historiaan ja siirryttiin euroon

2003 Oikeusministeriö antaa esityksen seksipalvelujen oston kriminalisoimiseksi

2003 Suomessa pääministeriksi valitaan ensimmäistä kertaa nainen, Suomen Keskustan Anneli Jäätteenmäki

2003 Suomen lapsiasiain toimikunta aloittaa työskentelyn

2004 FRIIDU – tytöt ja tasa-arvo -opetusmateriaali tyttöjen ja naisten oikeuksista Suomessa ja maailmalla julkaistaan

2004 Pohjalaiset Naiset – kehittämisohjelma valmistuu aluekehityspäällikkö Terttu Väänäsen kokoaman työryhmän työskentelyn johdosta. Ohjelma hyväksytään Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuustossa

2004 Yhdenvertaisuuslailla turvataan tasa-arvon toteutuminen ja ehkäistään syrjintää mm. iän, etnisen taustan, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden suhteen

2004 Perustetaan syrjintälautakunta ratkaisemaan etniseen syrjintään liittyviä kanteita

2004 EU julkaisee ensimmäisen naisten ja miesten tasa-arvon tilaa kartoittavan raportin (Report on equality between men and women)

2004 EU:n direktiivillä varmistetaan naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu työmarkkinoiden ulkopuolella (Goods and Services Directive)

2004 Avataan valtakunnallinen nais- ja tasa-arvoportaali MINNA

2005 Uusi Tasa-arvolaki tulee voimaan, jossa yli 30 työntekijän organisaatioita on laadittava sanktion uhalla tasa-arvosuunnitelma ja seurattava sen toteutumista

2005 Lapsiasiavaltuutettu aloittaa toimintansa

2005 SINNI voimavarakeskus – naisten ja tyttöjenresurssikeskus aloittaa toimintansa Pohjois-Pohjanmaalla kolmen projektin (SINNI startti, SINNI naisten businesshanke sekä Tyttöjen talo) voimin

2005 Suomen naisresurssikeskusten yhdistys perustetaan

2006 Suomi juhlii naisten poliittisten oikeuksien 100-vuotisjuhlaa

2006 Kansainvälisen tiedostamiskampanjan Who Makes the News? Three Weeks of Global Action on Gender and the Media lanseeraaminen Suomessa SINNI voimavarakeskuksen toimesta 16.2.-8.3.2006

2006 SINNI voimavarakeskus lanseeraa NAISFOORUMIn 31.3.2006, jossa keskustellaan ajankohtaisista asioista nais- ja tasa-arvonäkökulmista

2006 SINNI radion ensimmäinen tuotanto: 10 kertaa 10 – Naisäänten 100 vuotta -haastattelusarja.

2006 Valtionvarainministeriö päättää ottaa suvauksen >> (sukupuolivaikutusten arviointi) käyttöön mm. Suomen valtion budjetin valmistelussa 21.3.2006

2006 Neljä naista Oulun seudulta tekevät kansalaisaloitteen PARAS -hankkeen eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suvauksesta (sukupuolivaikutusten arviointi) 31.3.2006

2006 Sisäasiainministeriöltä valmistuu kunta- ja palvelurakenneuudistuksen alustava suvaus 12.4.2006 sekä opaskirja

2006 Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma suvataan eli tehdään sukupuoli- ja laajemminkin tasa-arvovaikutusten arviointi. Toimeksiantoa suorittamassa SINNI

2006 Ensimmäiset Pohjois-Pohjanmaan Naiskulttuuriviikot pidetäään 1.-15.10.2006 Oulun naisunioni ry:n ja SINNI voimavarakeskuksen yhteistyönä

2006 Kulttuuriministeri luovuttaa Oulun kaupungin liikuntatoimelle tunnustuspalkinnon (50 000€) tasa-arvotoiminnan edistämisessä liikunnassa 1.12.2006

2006 Eurooppalainen resurssikeskusverkosto the European Association of Women Resource Centres perustetaan

2006 Euroopan tasa-arvoinstituutti perustetaan. Keskuksen toiminta käynnistyy tammikuuhun 2008 mennessä.

2007 Perustetaan yleishyödyllinen osakeyhtiö SINNI voimavarakeskus oy tuottamaan mm. maksullisia tasa-arvopalveluita. Perustajajäseninä neljä naisjärjestöä

2007 Suomen Miestutkimuksen Seura perustetaan 14.2.2007

2007 Kansainvälinen kampanja Equal Pay Day lanseerataan Suomessa 8.3.2007 SINNI voimavarakeskuksen ja Suomen naisresurssikeskusten yhdistyksen toimesta

2007 Suomessa hyväksytään ensimmäinen liputuspäivä naispuolisen merkkihenkilön kunniaksi: maaliskuun 19. päivänä liputetaan Minna Canthin kuin myös tasa-arvon kunniaksi

2007 Valtiovarainministeriö lähettää ministeriöille ja virastoille ”Suositus sukupuolten tasa-arvon edistämisestä valtion virastoissa” 17.4.2007

2007 Oulun kaupunginhallitus tekee päätöksen, että vuoden 2008 talousarvio suvataan jonkin hallinnonalan osalta

2007 Oulun kaupungin liikuntatoimen talousarvio suvataan (sukupuolivaikutukset, ikä, sosio-ekonominen tasa-arvo, alueellinen tasa-arvo) SINNIn toimesta

2007 FREDI – pojat, tasa-arvo ja ihmisoikeus -oppimateriaali ilmestyy

2007 Suomen hallitus ensimmäistä kertaa naisenemmistöiseksi

2007 Pohjois-Pohjanmaan Maakunnan yhteistyöryhmä päättää, että EU rahoitusta hakevat hankkeet arvioidaan myös tasa-arvonäkökulmasta ohjelmakaudella 2008-2012. Tasa-arvoasiantuntijaksi YVA (ympäristövaikutusten arviointi) -ryhmään kutsutaan Leena Teräs SINNI voimavarakeskus Oy:stä.

2008 Oulun kaupungin Teknisen keskuksen Asemakaavaprosessi suvataan

2008 Oikeusministeriön työryhmä kokoontuu pohtimaan Yhdenvertaisuuslain uudistusta. Samassa prosessissa tarkastellaan myös Tasa-arvolain uudistamistarpeita

2008 Oulun kaupungin Liikuntatoimi julkaisee Tasa-arvopalkinnon urheiluseurojen haettavaksi (ks. myös ensimmäiset palkitut

2008 Valtakunnallisilla yliopistojen ja korkeakoulujen tasa-arvopäivillä Oulussa julkistetaan ehdotus yhteiseksi tasa-arvostrategiaksi, joka tulisi liittää yliopistolakiuudistukseen

2008 Kansalaisjärjestöjen, poliittisten toimijoiden ja aktivistien yhteistyöverkosto Tasa-arvoverkosto perustetaan SINNI voimavarakeskuksen ja Oulun naisunioni ry:n sekä Oulun seudun NYTKIS – poliittisten naisjärjestöjen verkoston yhteistyönä
2012 Valtakunnallinen tasa-arvoverkosto perustetaan

2015 Tasa-arvopäivät – tasa-arvon neuvottelupäivät järjestetään ensimmäisen kerran valtakunnallisen tasa-arvoverkoston, Tasa-arvotiedon keskus Minnan sekä Tasa-arvoyksikön voimin

2017 Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan

Canth on päivänsä ansainnut - olisiko joku muukin nainen Suomessa?
19.3.2016

Hyvää tasa-arvon päivää!

Tänään liput liehuvat Minna Canthin kunniaksi! Hän on ainoa nainen, jonka kunniaksi Suomessa liputetaan. Miehiä virallisissa ja vakiintuneissa liputuspäivissä on 7: Mannerheim, Runeberg, Agricola, Snellman, Leino, Kivi ja Sibelius.

Kukin heistä on kunniansa ansainnut, mutta olisiko joku muukin? Erityisesti nainen?

On ironista – ja toisaalta erittäin hyvin suomalaista tasa-arvoajattelua kuvaavaa – nimittää ainoaa naisten kunniaksi liputettavaa päivää myös tasa-arvopäiväksi. Maassamme kun helposti ajatellaan, että tasa-arvo on saavutettu, kun se yksi ainoa nainen on lasikaton murtanut.

Valtaa pitävä hallituskin on siinä käsityksessä, että tasa-arvo naisten ja miesten välillä on saavutettu! Kulunut hallitusvuosi on kuitenkin tuonut esiin sen, että sukupuolten tasa-arvo ei ole Suomessakaan valmis, ja toisaalta sen, että tasa-arvo on leimallisesti suomalaista yhteiskuntaa määrittävä arvo, jota edelleen pidetään suuressa arvossa.

Ensi vuonna juhlitaan Suomen tasavallan 100 -vuotista olemassa oloa. Olisi paikallaan tasa-arvoistaa myös liputuksella kunnioitettavien henkilöiden listaa!

Haastan suomalaisia ehdottamaan liputuspäiviä merkittäville suomalaisille naisille! Aloitteet voi suunnata esim. juhlavuodenjärjestäjätahoille ja somessa (sosiaalisessa mediassa) tunnuksilla #liputetaannaisia #Suomi100 ja #tasaarvo !!!

Onko naistenpäivänä aihetta juhlaan?
8.3.2016

Hyvää naistenpäivää!

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään nyt 105:ttä kertaa! Ensimmäistä kertaa sitä vietettiin tällä nimellä maaliskuun 19. päivänä vuonna 1911. Tuo päivä on nykyään meillä Suomessa tasa-arvon ja Minna Canthin päivä. Hän onkin ainoa nainen, jonka kunniaksi on myönnetty kansallinen liputuspäivä – toistaiseksi. Vasta Kommunistisen naisliiton päätös vuonna 1921 vakiinnutti maaliskuun 8:nen päivän kansainväliseksi naistenpäiväksi, joskin edelleen vasemmisto- ja sosialistipuolueet järjestivät rinnakkaisia ja kilpailevia naistenpäiviä pitkin vuotta. Porvarisnaiset puolestaan järjestivät edelleen omia naisten- ja äänioikeuspäiviään. Suomessa vasta kansainvälisen naistenpäivän 60 –vuotisjuhlat järjestettiin yhteisvoimin yli puolue-, luokka- ja järjestörajojen vuonna 1970.

Kansainvälinen naistenpäivä on Suomessakin selvinnyt läpi vallankumouksen, kahden maailmansodan, sisällissodan, suuren talouslaman, puoluepoliittiset erimielisyydet, omien puolueiden miesedustajien vastustuksen, rahapulan, jopa puolueiden ja yhteiskuntaluokkien välisen joupan se on ylittänyt. Päivää on juhlittu julkilausumin, puhein, koulutuksin, agitaatioin, marssien ja mieltä osoittaen. Välillä aktivisteja on pistetty putkaan, mellakkapoliisit ovat heitä hevosillaan talloneet, välillä heidät on kukitettu. Joissakin maissa päivä on naisille yleinen vapaapäivä, mutta Suomessa se ei ole edes liputuspäivä.

Naistenpäivänä on kampanjoitu naisten äänioikeuden, vaalikelpoisuuden ja yksikamarisen eduskunnan, äänestysaktiivisuuden, naisten valistamisen, terveydenhoidon sekä naisten ja lasten sosiaaliturvan puolesta (1910 –luku). Niin ikään naistenpäivänä on vastustettu sotaa, työttömyyttä, tuloerojen kasvua ja vaadittu palkkatasa-arvoa ja naisten oikeutta palkkatyöhön (1920-30 –luvuilla). Talouslamasta toipuvan, uuteen sotaan valmistautuvan Euroopan arvojen kovetessa ja fasismin nostaessa päätään kansakoulunopettaja Aino Malkamäki riimitteli tuntojaan vuonna 1934 seuraavasti:

Nyt uhkaa turma, musta yö
taas naisten armeijaa.
On halu työntää meidät pois
vaan lieden, kehdon taa.
Pois sivistys ja valistus,
ei naista varten ne!
Näin taantumuksen vaatimus
nyt kuuluu kaikille…!


Sota-aika tiivisti naisten välistä yhteistyötä, kun naisille lankesi valtava työtaakka kotirintaman pyörittämisessä. Yhteistyö ei kuitenkaan ulottunut kansainvälisen naistenpäivän viettoon, jota järjestöt viettivät edelleen erillään, joskin epäpoliittisemmissa merkeissä. Teemoina avustustoiminta ja naisten järjestötyövalmiuden kehittäminen.

Toisen maailmansodan jälkeen naistenpäivän viettäminen väheni. Niiden teema seurasi yleistä trendiä, jossa korostettiin kotiäitiyttä, sillä miehet palasivat rintamalta ja vaativat saada työpaikkansa takaisin. 1950 –luvun puolivälissä Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi ja monet kehitysaskeleet sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja lainsäädännön muutoksista Suomessa olivat sittemmin lähtöisin YK:n sopimuksista.

Naistenpäivän vietto nousi uuteen kukoistukseen, kun se omaksuttiin osaksi uutta naisliikettä Amerikassa 1960 –luvun lopulla. Muutamaa vuotta myöhemmin päivän vietto yleistyi jälleen myös Euroopassa. Rauhantyö, solidaarisuus ja naisten poliittinen aktivoiminen nousivat jälleen keskeisiksi teemoiksi.

Vuonna 1975 oli Yhdistyneitten Kansakuntien kansainvälinen naistenvuosi, jolloin naistenpäivä hyväksyttiin myös viralliseksi YK:n teemapäiväksi. Siitä alkoi myös naisten vuosikymmen, jonka aikana järjestettiin useita kansainvälisiä naiskonferensseja, joissa kehitettiin ja edistettiin naisten aseman parantamiseksi tehtäviä toimenpiteitä.

1980 –luvun naistenpäivän teemoiksi nousivat jälleen naisten koulutus, samanpalkkaisuus, työttömyyden vastustaminen, työn ja perheen yhteensovittaminen, rauha ja aseistariisunta. Samalla myös feministit, opiskelija- ja ammattiyhdistykset ja vaihtoehtoliikkeet liittyivät naistenpäivän viettoon poliittisten järjestöjen kanssa.

1990 –luvulla naistenpäivän merkitys ja näkyvyys kasvoi. Suomalaiseen allakkaan se pääsi vuonna 1994. YK:n neljännessä naiskokouksessa Pekingissä vuonna 1995 todettiin, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia!

Onko aihetta juhlaan?

Kansainvälisen naistenpäivän teemat ovat olleet leimallisesti ajankohtaisia, mutta valitettavan toistuvia. Harvat päivillä esiin nostetut tasa-arvovaatimukset on saavutettu. Äänioikeus ja vaalikelpoisuus taitavat olla ainoita lopullisesti ratkaistuja kysymyksiä. Äänestysaktiivisuudessakin naiset ohittivat miehet jo 1980 –luvulla, mutta naisia on kansanedustajina tällä hetkellä vain 41,5%. Surkein esitys on suurimmalla puolueella Keskustalla, jolla naisedustajien osuus on vain 29%.

Terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa on sotien jälkeen kehitetty osana pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia, jota tosin on kovalla kädellä purettu jo vuosia. Suomalaisten toista ylpeyden aihetta: subjektiivista päivähoito-oikeutta on karsittu nykyhallituksen toimesta. Samalla se ajaa kunnallista terveydenhoitoa alas, nostaa potilasmaksuja ja lääkkeiden omavastuuosuuksia. Pieneläkkeet ovat leikkausuhan alla, toisaalla suureläkkeille ei saada määrättyä kattoa. Työttömyysturvaa, opintotukea ja asumistukea nykyhallitus leikkaa voimakkaasti, vaikka niiden tasoa pikemminkin pitäisi korottaa. Euroopan neuvoston huomautukset Suomen surkeasta sosiaaliturvan tasosta ei hallitusta hetkauta.

Tuloerot ovat Suomessa moninkertaistuneet kymmenen vuoden aikana. Pääomatuloja ei veroteta, verokeinottelusta ja –välttelystä on tehty laillista. Pääministeri on pimittänyt omat miljoonansa. Suomen rikkaimman miehen veroprosentti on 4,5%, kun työttömyyskorvauksesta höylätään 22%. Hallituksen leikkaukset eivät millään tavalla kosketa suurituloisia, joten tuloerot repeävät nykyhallituksen toimien johdosta entisestään.

Palkkaepätasa-arvoa ei ole saatu kitkettyä, vaikka asiaa on pidetty esillä ainakin vuodesta 1872, jolloin palkkaerokeskustelua käytiin Jyväskylässä pidetyssä Suomen kansakoulukokouksessa. Suomalaisen työelämän voimakas jakautuminen naisten ja miesten ammatteihin ja aloihin pitää omalta osaltaan yllä naisten ja miesten palkkaeroja. Matalapalkka-alat ovat naisaloja, joille on pitkään tarjottu palkkaeroa kaventavien ”naispalkkaerien” sijasta mm. lomaetuja. Näitä on nyt leikkaamassa keskustajohtoinen hallitus.

Sotaa ja konflikteja ei ole saatu lopetettua ja naiset ovat niissä suurimpia siviilikärsijöitä. Raiskausta käytetään yleisesti sodankäynnin keinona. Konfliktien ratkaisuihin ja rauhanneuvotteluihin ei naisia kutsuta ja siten heidän näkökulmiaan ei nouse käsiteltäväksi. YK:n rauhanturvaajajoukot itsekin syyllistyvät seksuaaliseen häirintään ja raiskauksiin. Sotaa pakoon lähteneet naiset ja lapset altistuvat niin ikään seksuaaliselle väkivallalle ja ihmiskaupalle, joka on maailmanlaajuinen orjuuden muoto. Suomi puolestaan on maailman väkivaltaisimpia maita naisille. Naisen hakkaa ja raiskaa hänen tuntemansa suomalainen mies. Seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta on tullut arkipäivää tytöille ja naisille niin kotona, koulussa, työpaikoilla kuin julkisissa tiloissa. Tekijöinä 95%:sti suomalaiset pojat ja miehet.

Ja niin edelleen.

Ei oikeasti olisi aihetta juhlaan!

Keskusta-Persu-Kokoomus –hallitus on toimillaan jo nyt lisännyt valtavasti yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa. Säästötalkoisiin pakotetaan yhteiskunnan heikompiosaiset ja matalapalkkaiset, joiden tuloihin leikkaukset yksinomaan kohdistetaan. Leijonanosan leikkauksista otetaan julkisella sektorilla työskentelevien naisten tuloista. Rikkailta ja hyvintoimeentulevilta hallitus kainosti toivoo omaehtoista osallistumista säästötalkoisiin, mihin eivät kansanedustajat itsekään ole sitoutuneet.

Hallitus on suhtautunut ylimielisesti suomalaisen yhteiskunnan vahvaan sukupuolten tasa-arvoperinteeseen. Hallituksen alkumetreiltä lähtien ei ole naisia neuvottelupöydissä nähty. Hallitusohjelman ainoa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä lause: ”Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia”, näyttäytyy päivä päivältä irvokkaammalta. Painostuksen johdosta syksyllä 2015 aloitettu hallituksen tasa-arvo-ohjelman työstäminen ei tunnu valmistuvan, mutta ei sen toteuttamiseen ole tulossa resurssejakaan.

Hallituksen päätöksiin on vaadittu tehtäväksi sukupuolivaikutusten arviointeja, ja niitä on tehty valmiiksikin, mutta hallitus ei välitä faktoista. Viranomaiset, lainvalmistelijat, ministeriöiden virkamiehet rikkovat jatkuvasti tasa-arvolakia, joka määrää seuraavaa:

4 § (15.4.2005/232) Viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa
Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.
Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.

Jos viranomaiset toteuttaisivat tasa-arvolakia, sukupuolivaikutusten arviointi ja sen tulosten huomioiminen lakeja ja toimenpiteitä suunniteltaessa, olisi arkipäivää.

Mitä sitten, jos ei juhlia saa?

Kahvittelu ja kakunsyöminen ei ole sitä, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä! Kansassa ja erityisesti naisissa kytee nyt suuri turhautuminen, joka pitää saada käännettyä aktivismiksi. Vakiintuneet tasa-arvoinstituutiot ovat epäonnistuneet ”tasa-arvon vahtikoiran” tehtävässään. Enää ei voida tasa-arvon edistämistyötä jättää vain ao. viranomaisille ja naisjärjestöille. Nyt jokaisen on myös itse toimittava niin tasa-arvon edistäjänä, mm. nostamalla tasa-arvokysymyksiä ja –näkökulmaa esille eri foorumeilla, kuin tasa-arvon vahtijana eli seuraamalla, että kirjatut tasa-arvon edistämistoimet eivät putoa pois tavoiteohjelmista ja, että toimenpiteitä toteutetaan, niihin resurssoidaan ja menetelmiä kehitetään. Meidän täytyy levittäytyä aivan joka paikkaan ja pitää ääntä itsestämme. Meidän täytyy näyttää kuinka muutosta tehdään.

Poliittisten naisjärjestöjen tulee ryhdistäytyä! Niiden järjestöjen, jotka saavat valtion rahoitusta toiminnalleen, on otettava tasa-arvon edistämistyö tosissaan. Se on heidän velvollisuutensa. Valtion tuki ei ole retkiä ja muotinäytöksiä varten!

Järjestöjen on vahvistettava jäsenistönsä tasa-arvo-osaamista. Tasa-arvoa on edistettävä tavoitteellisesti niin oman organisaation sisällä kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Poliittisten naisjärjestöjen ei tule pelätä konfliktoitumista emopuolueensa kanssa. Myötäilyyn ei ole enää varaa. ”Hankala akka” saa tuloksia.

Suomeen tarvitaan valtakunnallinen tasa-arvon edistämisen yhteistyösuunnitelma, jossa määritellään tasa-arvokentän yhteiset pitkän tähtäimen tavoitteet, työnjako, aikataulu ja resurssit. Siinä täytyy huomioida myös maakunnissa tehtävän tasa-arvotyön tukeminen. Siinä täytyy olla kunnianhimoiset tavoitteet, joita tulee ajaa kylmähermoisesti laajalla rintamalla. Sen tulee vahvistaa yhteistyötä eri järjestöjen kanssa, synkronoida tavoitteita ja hyödyntää yhteistyön luomaa synergiaa. On resurssien ja ajan tuhlaamista, ellei suunnitelmallista yhteistyötä tehdä.

Muutos on mahdollinen, se on vain tehtävä!
Hyvää naistenpäivää hankalat akat!

Sukupuolten tasa-arvon puolustamisesta kansakuntaa yhdistävä voima?!!!
11.1.2016

Tällä hetkellä mediassa puolustetaan suomalaista sukupuolten tasa-arvoa laajalla rintamalla ja raivokkaasti! Sen vaalimista edellyttävät monet ammattiryhmät, erilaiset ideologiset ryhmittymät ja aikaisemmin hyvinkin vastakkaisin tavoin naisten asemaan ja sukupuolten tasa-arvoon suhtautuneet.

Usein juuri uusi ulkopuolinen toimija vaatii kiteyttämään yhteisön arvoja ja selkeyttämään toimintakulttuuria. Nyt kymmenien tuhansien Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden joukko on edellyttänyt kiteyttämään sen, mikä on suomalaisessa yhteiskunnassa keskeistä. Se on sukupuolten tasa-arvo!

Kuten mediaviesteistä huomaa, on sukupuolten tasa-arvossa monia ristiriitaisuuksia. Tavoitteet ovat korkealla, teoissa ja toimenpiteissä on parantamisen varaa.

Koska tahtotila on näin luja ja kansakunta kokee laajasti, että sukupuolten tasa-arvoa on puolustettava jopa hinnalla millä hyvänsä, niin miksi emme tee niin?

Mitä voisimme tehdä?

Panostetaan sukupuolten tasa-arvoon!

  • Kootaan suomalaisen yhteiskunnan sukupuolten tasa-arvon kipupisteet. Mietitään yhteisesti mitä niille pitää tehdä ja painostetaan politiikkoja osoittamaan siihen resurssit.
  • Painostetaan hallitusta ottamaan huomioon päätösten sukupuolivaikutukset ja korjaamaan päätöksiä oikeudenmukaisemmiksi. Vaaditaan hallitukselta toimiva tasa-arvo-ohjelma, jolle on myös määrätty riittävät resurssit. Resurssoidaan myös maakunnissa tarvittavaa tasa-arvotyötä. Toteutetaan sukupuolivaikutusten arviointi päätösten valmisteluprosesseissa kaikilla hallinnon tasoilla.
  • Kehitetään laaja-alaista tasa-arvo-osaamista, kootaan ja päivitetään tasa-arvotietoa ja käytetään niitä päätöksenteon apuna, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu.
  • Poistetaan sukupuolittuneet valtarakenteet ja tasoitetaan vallan epätasainen jakautuminen yhteiskunnan eri sektoreilla.
  • Oikeudenmukaistetaan resurssien jakautumista.
  • Kokoonnutaan mielenosoituksiin sukupuolten tasa-arvon puolustamiseksi ja tasa-arvoistavien toimenpiteiden nopeuttamiseksi.
  • TOTEUTETAAN tasa-arvolakia!
  • Puututaan joukkovoimalla seksuaaliseen ahdisteluun julkisissa tiloissa 0-toleranssin periaattein. Vaaditaan kiristyksiä raiskaus- ja seksuaalisesta ahdistelusta langetettaviin tuomioihin niin, että niistä tulee aina ehdoton vankeustuomio. Niihin syyllistyneet kantasuomalaiset ja turvapaikanhakijat on vangittava. Turvapaikanhakijat on vankeuden jälkeen palautettava lähtömaihinsa.
  • Kirkastetaan suomalaisen sukupuolten tasa-arvon toimintaperiaatteet, jotta ne voidaan selkeästi kuvata tänne muuttaville ulkomaalaisille, jotta he tietävät, millaista käyttäytymistä Suomessa edellytetään.
  • Otetaan sukupuolten tasa-arvo tavoitteeksi kasvatus- ja koulutusorganisaatioissa. Irrottaudutaan perinteisten sukupuoliroolien ohjaavuudesta tytöksi ja pojaksi kasvattamisessa.
  • Tasoitetaan sukupuolten välisen eliniänodotteet ja terveyserot.
  • Kurotaan umpeen sukupuolten välinen palkkaero.
  • Tehdään tarvittavat toimenpiteet, jotta koulutuksen ja työelämän sukupuolen mukainen jakautuminen tasoittuu.
  • Hyväksytään Istanbulin sopimus ja lisäätään turvakotien määrää. Pidetään huoli, että turvakoteihin ovat tervetulleita kaikki väkivallan uhrit, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
  • Lopetetaan vihapuhe ja raiskausuhkailut. Käytetään täten säästynyt energia tasa-arvon laaja-alaiseen edistämiseen.

Viime viikkoina on tullut harvinaisen selväksi se, että suomalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että tytöt ja naiset eivät voi liikkua turvallisesti. Toimitaan sen mukaisesti, että yhteiskuntamme on turvallinen kaikille sukupuolille! Palautetaan Suomen maine tasa-arvoisena yhteiskuntana!