- päivitetty 27.5.2010 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| Kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Kirjoituksia vuosilta

Oulun Ympärijuoksu epätasa-arvoinen?
Miksi naisten urheilua ei Oulussa arvosteta?

30.5.2010

Kirjoitus julkaistu sanomalehti Kalevassa.

Satuin selailemaan 17.5. Kalevaa, josta havaitsin Oulun Ympärijuoksu –tapahtuman ilmoituksen. Ilmoituksessa oli lueteltu myös supersarjan palkinnot, jotka olivat naisten sarjassa suuruudeltaan 800, 400 ja 200 euroa, kun taas miesten sarjan palkinnot olivat 1000, 500 ja 400 euroa. Miksi palkinnot eivät olleet samansuuruisia molemmilla sukupuolilla?

Samassa lehdessä oli haastateltu olympiavoittaja Lydia Widemania hänen merkkipäivänsä johdosta. Artikkelissa kuvattiin naisten urheilun vastustusta ja vähättelyä hänen aktiiviaikoinaan: ”Naiset ja huippu-urheilu oli 1950 –luvun alussa luonnoton yhdistelmä.” Wideman kertoi myös saaneensa kansallisen kisan voitosta palkinnoksi appelsiinin ja pannunmyssyn, kun taas hänen ihailemansa palkintopöydän hopeiset lusikat oli varattu miesten sarjaan.

Onko juuri mikään muuttunut naisten urheilun arvostamisessa? Oikeasti? Nykyään naiset ”saavat ” urheilla melkein kaikissa urheilulajeissa, joskin Widemanin kuvaamaan ”luonnottomuus” -asenteeseen törmää edelleenkin esimerkiksi naisten jääkiekon taklaus –säännöissä. Oulun Ympärijuoksu taas on oivallinen esimerkki siitä, miten naisten urheilusuorituksia edelleenkin pidetään vähempiarvoisena. Miesten juokseminen on jotenkin niin paljon arvokkaampaa kuin naisten juokseminen, että palkinnotkin täytyy olla erisuuruisia. Eihän siihen muuta selitystä ole, vai onko? Toinen hyvä esimerkki löytyy saman päivän Kalevan urheilusivuilta. Niiden perusteella Oulun seudulla naiset ja tytöt eivät yksinkertaisesti harrasta urheilua, sillä heistä ei juuri mainintoja sivuilla ole. Tämä todentuu myös lehden urheilusivujen pidempiaikaisella seurannalla. Maakuntalehtiä vertailtaessa Kaleva varaa naisten ja tyttöjen urheiluun palstatilaa hyvin minimaalisesti.

Urheilu tarvitsee tukea. Se kyllä tunnustetaan puhuttaessa esimerkiksi oululaisesta joukkueurheilusta. Viime aikoina sitä on tuettu laajalla rintamalla kohti valtakunnallista kärkeä. Urheiluseurojen menestys on nähty tärkeäksi kaupungin ja maakunnan imagolle. Tukea on haettu niin medialta kuin yrityksiltäkin. Hyvä näin, mutta miksi asia on nähty tärkeäksi vain miesten joukkueiden kohdalla? Eikö olisi tärkeää viestiä myös siitä, että täällä tuetaan vahvasti myös naisten urheilua? Eikö olisi tärkeää nostaa myös naisten joukkueet valtakunnan kärkeen (monet siellä jo ovatkin)?

Pohjois-Pohjanmaan työmarkkinat ovat Suomen segregoituneimmat yhdessä Lapin kanssa. Tämä tarkoittaa, että työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin. Yleisesti sen nähdään viestivän vanhanaikaisesta käsityksestä siitä, mikä on naiselle sopivaa ja mikä miehelle, ja tämä käsitys ohjaa myös lasten kasvatusta. Vanhanaikaiset sukupuoliroolit näkyvät myös urheilussa. Perinteisen käsityksen mukaan urheilu kuuluu nimenomaan miesten elämänpiiriin. Urheilulajien kirjossa on nähtävissä samankaltaista jakautumista kuin työmarkkinoillakin: on naisten lajit, miesten lajit ja erikseen tasalajit, joissa on molempia sukupuolia. Nykyään urheileva nainen ei ole enää kummajainen, mutta he kohtaavat tietynlaista ikärasismia: aktiiviurheilu pitäisi ymmärtää lopettaa kolmekymppisenä tai vähintään lapsentekoon, muutoin sitä saa jatkuvasti selitellä, se on jotenkin ”luonnotonta”.

Pohjois-Pohjanmaa ja Oulun kaupunki ovat muuttotappioalueita erityisesti, kun tarkastellaan nuorten naisten ikäryhmää. Tämä ryhmä on jo pitkään ollut poismuuttajien ehdottomasti suurin ryhmä. Voisiko tämä olla oire jostakin? Vähäisistä opiskelu- ja työmahdollisuuksista varmaankin, mutta entä ahtaista sukupuolirooleista, naisten toiminnan, kuten urheilun vähättelystä ja näkymättömyydestä, tuen puutteesta jne. Tulisiko oireeseen reagoida esimerkiksi ottamalla sukupuoli huomioon niin Oulun kaupungin kuin maakunnankin strategioissa? Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmassa painotetaan jälleen nuorten viihtyvyyttä. Hyvä niin, mutta kohtaako perinteisten sukupuoliroolien maakunnassa nuori nainen erilaiset haasteet kuin nuori mies? Oulun kaupunki puolestaan hyväksyi viime syksynä Eurooppalaisen kunta- ja aluehallinnon tasa-arvon peruskirjan, jonka toimeenpanoon liittyy muun muassa sukupuolivaikutusten arviointi ja perinteisten sukupuoliroolien purkaminen. Toivottavasti tämän asiakirjan toimeenpanon myötä epätasa-arvoistavat toimintatavat korjataan ja panostettaisiin myös naisten ja tyttöjen näkyvyyteen ja viihtyvyyteen.

Naisten ja tyttöjen urheilu tarvitsee myös tukea. Joskin suomalaiselle urheilukulttuurille on tavanomaisempaa, että naiset menestyvät ensin (usein omakustanteisesti) ja sitten vasta saavat tukea. Näinhän kävi niin Susanna Pöykiölle kuin myös jalkapallon maajoukkueelle. Molemmat saivat tukea ja näkyvyyttä vasta sen jälkeen kun olivat voittaneet EM –mitalit. Tällaisen urheilukulttuurin vallitessa voisi Oulu ja Pohjois-Pohjanmaa sangen vähäisillä toimenpiteillä tulla ”valtakunnan ykköseksi” naisten ja tyttöjen urheilun tukemisessa.