- päivitetty 31.12.2008 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| Kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Kirjoituksia vuosilta

Hyökkäys Gazaan - Israel keksinyt sodankäynnin ikiliikkujan
31.12.2008

Länsimaisen kolonialistisen asenteen yksi kukkanen: Israelin valtion synnyttäminen ja ennen kaikkea sijoittaminen palestiinalaisten maille - on jotakin käsittämätöntä. Miten tuollainen temppu on voitu tehdä? Mikä logiikka taas on ollut tässäkin takana? Sitten vielä puhutaan halveksivasti naisen logiikasta. Täytyy kyllä sanoa, että miehen logiikan kukkasia on maailma täynnänsä. Tässä yksi.

Tilanteessa on nähtävissä myös taloudellisten ja sotilaallisten intressien yhteenkietoutuminen sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden katoavaisuus Yhdysvaltain kolonialismin tieltä. Minne aarnikotkan katse milloinkin kohdistuu, siellä puntit tutisee.

Mikäli kansainvälinen yhteisö haluaisi, olisi Lähi-idän konflikti rauhoitettavissa. Mutta mikä on konfliktin keskellä olevien ihmisten kohtalo, kun poliittinen tahto puuttuu? The Coalition of Women kutsuu mukaan hyökkäyksen tuomitsemiseen. Lue lisää >>

 

Yötöitä ministeriölle (naisten resurssikeskusten pelastamiseksi)
31.10.2008

On tämä kanssa... saa paiskia yön tunteina Työ- ja elinkeinoministeriön Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmälle raporttia ja selvityksiä. Kaikki luonnollisesti "hyvän asian puolesta" korvauksetta, ikään kuin kutsumuksena.

Tänä aamuna klo 6:13 lähti toivottavasti viimeisin raportti minulta: koonti resurssikeskusten hankerahoituksista vuosien 2006-2008 välillä. Koonti on osa työryhmän väliraporttia, joka tietojeni mukaan esitellään tänään ministeri Cronbergille. Aikaisemmin olen toimittanut jo raportin resurssikeskusten toiminnasta ja luonnollisesti kommentoinut hartaasti "pääraporttia", joka on katsaus naisyrittäjyyden tilasta Suomessa.

Naisten resurssikeskusten perusrahoitus pyritään sitomaan nyt naisyrittäjyyden tukiohjelman rahoitukseen. Resurssikeskusten perusrahoitus piti käynnistyä jo edellisen naisyrittäjyystyöryhmän valmistelemaan Alueellisten naisten resurssikeskusten kehittämisohjelmaan, joka valmistui vuonna 2005. Jostakin syystä poliittinen tahto ohjelman rahoituksen käynnistämiseksi katosi. Vastuullinen ministeri on ollut kuntaministeri Hannes Manninen, joka on osaltaan yrittänyt vieritittää rahoitusvastuun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. Poliittista vastuuta toiminnastaan ei kumpikaan ole kantanut.

Oulussa SINNI voimavarakeskus Oy - Tasa-arvoneuvola - Monimuotoisuusklinikka - Naisyrittäjäparkki - Naisten resurssikeskus on saanut hankerahoitusta osin sillä perusteella, että valtakunnallinen perusrahoitus käynnistyy.

 

Ministerien vastuuton toiminta alkaa syödä resurssikeskusten uskottavuutta. Kysymys kuuluu: kuka valehtelee? Manninenko, joka asetti perusrahoitusohjelmaa valmistelleen työryhmän vai Pekkarinen, joka ei suostu ottamaan Mannisen heittämää rahoituspalloa vastaan - vai resurssikeskukset, jotka uskoivat, että Mannisen toimeksiannosta valmisteltu ohjelma toteutetaan. Niin tai näin, niin selvittämättömästä tilanteesta ovat kärsineet vain resurssikeskukset. Vielä reilu vuosi sitten toimivia keskuksia oli kahdeksan (8) ja keskusta valmistelevia hankkeita/verkostoja oli kymmenen (10). Tällä hetkellä näistä on jäljellä enää 6 toimijaa ja tulevaisuus näyttää heikolta. (Lue lisää >>)

Resurssikeskustoiminnalla on myös äänelliset vastustajansa. Heidän huolensa on, että resurssikeskukset luovat päällekkäisiä rakenteita ja uutta toimijaa ei heidän mukaansa tarvita. Toimivat resurssikeskukset ovat kuitenkin osoittaneet nämä näkemykset vääriksi. Sukupuolitietoiseen aluekehitykseen suuntautuvaa pitkäjänteistä kehittämistyötä naisten työllistymisen, yrittäjyyden, tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja sukupuoliperusteisen segregaation purkamiseen suuntautuvaa toimintaa ei tehdä koordinoidusti minkään organisaation toimesta.

Resurssikeskuksilla on myös vahva kentän tuki. Oulun seudun naisten resurssikeskus SINNIä valmisteltaessa suunnittelukokouksiin osallistui noin 40 järjestöä. Resurssikeskusten toimintamalli on vahvasti verkostomainen, yhteistyöhön hakeutuva. Täten kyseessä ei ole uusi toimija, vaan vanhojen toimijoiden uusi toimintamalli. SINNInkin omistajat (Oulun naisunioni ry., Oulun seudun yrittäjänaiset ry., Saran naiset - Oulun tutkijanaiset ry. ja Suomalainen naisliitto - Oulun osasto ry.) ovat yhteisiältään 210 vuotta.

 

YK-päivän ihme: Yhteiset tasa-arvotavoitteet laadittu!
24.10.2008

Nyt täytyy kyllä tuulettaa!

Tänään, YK:n päivänä saimme laadittua yhteiset tasa-arvotavoitteet tulevalle valtuustokaudelle 2009-2012.

Tilaisuus oli menestys! Paikalla yli kaksikymmentä kunnallisvaaliehdokasta, kansalaisjärjestöjen ja tasa-arvotoimijoiden edustajaa. Useita oli lisäksi joutunut jäämään pois joko syysloman tai muun esteen takia.

Yhteisiksi tasa-arvotavoitteiksi muodostuivat seuraavat:

  • Suvaus eli sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arviointi käytännöksi vuoteen 2010 mennessä, tämä tarkoittaa kaupungin sekä eri hallintokuntien talousarvion suvausta; Tasa-arvolaista ja Yhdenvertaisuuslaista ja niiden valtavirtaistamisesta koulutus luottamushenkilöille ja viranhaltijoille heti valtuustokauden alussa; pidettävä huolta, että luottamuselinten puheenjohtajista oltava 40% vähemmistösukupuolen edustajia.


  • Kuntien on annettava maksumääräykset aitoihin ja asiantuntevaa hoitoa antaviin turvakoteihin; turvakotien rahoitus ja toimintamahdollisuus on turvattava


  • Ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon tulee suunnata ja palkata ammattilaisia, erityisesti painotus kouluterveydenhoidossa, neuvolatoiminnassa (myös miesten neuvola) ja mielenterveyspalvelujen asiakkaat; omaishoitajille tulee turvata lakisääteiset vapaat


  • Joukkoliikenteen taksoja pitää saada alemmas, sillä naiset, lapset, opiskelijat, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ym. ovat joukkoliikenteen suurkäyttäjiä; joukkoliikenteen käytön esteettömyys tulee varmistaa

Nämä tasa-arvotavoitteet konkretisoidaan aikataulutetuksi toimintasuunnitelmaksi sähköpostikeskustelulla. Suunnitelma tullaan esittelemään niin Oulun kaupungin kuin ympäristökuntienkin valtuustoille.

Tilaisuuden järjestelyistä vastasi SINNI voimavarakeskus, Oulun naisunioni sekä Oulun seudun NYTKIS - poliittiset naisjärjestöt yhteistyössä -verkosto . Minä olin ideoinut ja koonnut tilaisuuden ja osallistujat. Mukana suunnittelussa olivat myös Taina Pitkänen-Koli (Oulun naisunioni, Vihreät naiset), Pia Saarela (Demarinaiset), Vaili Jämsä (Perussuomalaiset) Sanna Kallioinen (Oulun naisunioni) ja Elina Rinne (Oulun naisunioni).

Tilaisuus oli alku myöskin tasa-arvotoimijoiden verkostolle,

joka jatkaa toimintaansa toistaiseksi sähköisesti, mutta seuraava tapaaminen näissä merkeissä pidetään Mahdollisuuksien tori -tapahtuman yhteydessä, toukokuun 16. päivänä 2009. Tervetuloa ja kiitos kaikille osallistujille tämänpäiväisestä! Lue lisää Tasa-arvoverkostosta >>

 

Yhteiset tasa-arvotavoitteet tulevalle valtuustokaudelle
24.10.2008

Kirjoitus on julkaistu useissa sanomalehdissä

Lähestyvien kuntavaalien myötä on tarkasteltava myös kuntien tasa-arvotilannetta. Tätä edellyttää jo 20 vuotta täyttävä tasa-arvolakikin, jonka toteutuminen on ontunut vahvasti erityisesti kuntatasolla.

Viime aikaisissa selvityksissä on todettu, että kunnat eivät toteuta tasa-arvolain työnantajavelvoitetta eikä myöskään viranomaisvelvoitetta.

Tasa-arvolaki määrää työnantajia tekemään tasa-arvosuunnitelman, jonka toteutumista seurataan vuosittain. Sen tulee kattaa palkkakartoitukset, työtehtävin jakautumisen, koulutukseen pääsyn, työilmapiirin kehittämisen jne. toimenpiteet.

Niin ikään tasa-arvolain pykälässä 4 § (15.4.2005/232) määrätään seuraavasti

Viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa

Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.

Lakihan on tehty noudatettavaksi! Selvityksissä on todettu kuntien viranhaltijoiden kuin myös valtuutettujen tasa-arvotietämyksessä olevan suuria puutteita. Oulussa tehdyissä sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arvioinneissa, on havaittu miten strategioissa, suunnitelmissa, palvelurakenteissa tai kuntabudjeteissa ei olla ollenkaan tietoisia siitä, mihin suunnitellut toimenpiteet tai resurssoinnit suuntautuvat ja ketkä niistä hyötyvät. Päätöksiä tehdään näiltä osin täysin sokkona. Arvioinnit on toteuttanut SINNI voimavarakeskus Oy (ks. lähemmin >>). Samansuuntaisesti kertovat myös Euroopan Unionin rahasto-ohjelmien arvioinnit. Niissä on todettu, että tuet ovat suuntautuneet keskimäärin 75 prosenttisesti miesten työllisyyden ja miesvaltaisten toimialojen hyväksi.

Yhteiset tasa-arvotavoitteet alkavalle valtuustokaudelle
SINNI voimavarakeskus Oy yhteistyössä Oulun naisunionin ja Oulun seudun NYTKIKsen kanssa on kutsunut koolle kunnallisvaaliehdokkaita, kansalaisjärjestöjä ja tasa-arvotoimijoita YK-päivänä 24.10. klo 14-16 Oulun Rotuaarille.

Tavoitteenamme on hyvässä hengessä keskustella ja mahdollisesti päättää yhteisistä tasa-arvotavoitteista tulevalle valtuustokaudelle 2009-2012. Mukaan tulevia kansalaisjärjestöjä ja ehdokkailta pyydetään valmistautumaan tilaisuuteen miettimällä kaksi konkreettista tasa-arvoa lisäävää toimenpidettä valtuustolle päätettäväksi. Näitä käytetään keskustelun pohjana.

Lisätietoja www.sinni.fi

 

Laajennettu itsemurha - outo tulkinta omistamisesta
19.10.2008

Tätä syksyä on varjostanut väkivaltatapaukset. Ensin Kauhajoen oppilaitosammunta ja nyt Oulun Kaijonharjussa tapahtunut perhesurma. Eilen tapahtuneessa perhetapossa kuvio oli perinteisempi: mies tappaa naisen, lapset ja lopuksi itsensä. Noin kuukausi sitten tapahtuneessa koulusurmassa Kauhajoella perheetön nuori mies tappoi koulutovereitaan ja lopuksi itsensä.

Mikä mättää miehisyydessä, jotta pitää purkaa pahaa oloaan tappamalla läheisiään? Kun vaimo jättää ja tyttöystävä lähtee, mies menee perässä ja tappaa. Vähintään vainoaa ja häiriköi. Miksi ei muu auta? Ja miksi pitää tappaminen laajentaa muihin? Karkeasti ilmaistuna: jos pitää tappaa, mikseivät tapa vain itseänsä. Jättäisivät muut rauhaan. Eivät puoliso ja lapset - tai naiset yleensä - ole miehen omaisuutta.

Miehet tekevät väkivaltateosta selkeästi suurimman osan. Miehet myös kohtaavat väkivaltaa selkeästi enemmän. Keskeinen osa miehille suunnattua viihdettä on sisällöltään väkivaltaista. Taas kohta aletaan markkinoida isänpäivälahjoja. Mitä on tarjolla: rikosdekkareita ja sotakirjoja. Miksi väkivalta on niin keskeinen osa miehenmallia? Olisiko mahdollisuus kasvaa toisenlaiseksi mieheksi?

Perinteinen kasvatus käyttää perinteisiä sukupuolirooleja tytöksi ja pojaksi kasvattamisen ohjenuorana.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty!

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista, koiranhäntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty!

Älä tule hurja tyttö.
Älä tule villi tyttö.
Älä tule sottapytty.
Tule siivo tyttö!

Näin rallatellaan lastenloruissakin ja sukupuoliero eletään todeksi. Perinteisessä kasvatuksessa tytöt kasvatetaan ottamaan toiset huomioon ja kantamaan vastuuta jopa liiallisuuksiin saakka. Pojat taas ovat poikia vielä viisikymppisenäkin. Pojille sallittu itsekkyys, oman edun tavoittelu ja poika- ja mieskulttuurin ytimessä oleva naisten ja tyttöjen väheksyntä tuottaa alisuoriutumista, henkistä laiskuutta, huonoa pettymyksensietokykyä ja heikkoja sosiaalisia taitoja. Naisten ja miesten välisissä suhteissa perinteisen pojan kasvatuksen saanut mies ennustaa ongelmia naiselle.

Laajennettu itsemurha on mielestäni pöyristyttävä käsite. Miten voidaan edes ajatella muiden tappamista osana itsemurhaa. Sehän on selkeästi tappo ja murha. Ei toinen ihminen ole osa itseä, vaikka kyseessä olisikin kumppani tai biologinen lapsi, puhumattakaan luokkatoverista. Toista ei voi omistaa, vaikka suomalainen iskelmä sitä ulvookin.

 

Rahoituskriisistä - onko minulla oikeus valita veroeurojeni käyttötarkoitus
11.10.2008

Ihmettelyä rahoituskriisistä

Näissä toistuvissa rahoituskriiseissä minua ihmetyttää muutama seikka, erityisesti tämän ajan vapaan markkinatalouden idean aikana. Miten voidaan sallia joidenkin ihmisryhmien ääretön oman edun tavoittelu ja muiden rahoilla keinottelu? Listaudutaan pörssiin, otetaan lainaa ja ostetaan osakkeita, nostetaan osinkoja ja optioita, velkaannutetaan yhtiöitä ja valtioita, ja sitten - hupsista - tuli kakka pöksyyn ja huudetaan äitiä (lue yhteiskuntaa ja veronmaksajien rahoja) siivoomaan. Eihän näin voi toimia. Vuosikymmenestä toiseen. Millaista kapitalismia tämä muka on? Missä tällähetkellä on ne vakuuttelijat, jotka yleensä suureen ääneen toitottaa kapitalismin ja markkinatalouden ihanuutta? He ovat nyt yllättävän hiljaa. Kapitalismi on selkeästi kriisissä!

Minä, veronmaksaja en halua, että rahojani laitetaan tämmöiseen. Haluan, että rahani käytetään paikalliseen hyvinvointiin: terveydenhoitoon, kulttuuriin, työllistymiseen, tasa-arvon lisäämiseen ja ympäristönsuojeluun.

Voinko vaihtaa valtiota, joka hoitaisi veromarkkojani vastuullisemmin? Miten hoidan kilpailutuksen - mistä löytäisin sellaisen valtion, jonka toimintaperiaatteet olisivat minun arvostamiani? Voinko jättää veroni maksamatta, jos sellaista valtiota ei löydy, joka toimisi arvojeni mukaisesti?

Vaihtoehdottomuus tuntuu olevan globalisoitumisen aito ydin. Niin "isot" asiat tempaavat mukaansa, jotta yksittäistä ihmistä tai kuntaa jne. "viedään kuin pässiä liaassa", niin kuin vanha kansa sanoo. Suomen hallitus ja kyllä oikeasti Oulun kunnallishallintokin velvoittaa kansalaisiaan "talvisodan hengessä" nielemään mukisematta kaiken mitä ylhäältä määrätään ja on hyväksi/välttämättömäksi todettu. Onko asiat oikeasti näin vaihtoehdottomia?

Ilmastonmuutokseen ja luonnonsuojeluun on yritetty vuosia saada varoja. Kansainvälinen yhteistyö on takkuillut reippaasti ja valtiot, saati yritykset, eivät koe tärkeäksi investoida ympäristöstä huolehtimiseen. Rahallinen tuki on ollut lähinnä kosmeettista. Mutta annas olla kun rahoituskriisi käynnistyi, löytyi valtioilta huimia summia kaikenlaisiin tukipaketteihin. Mitä ihmettä? Maapallo ja luonnon tila on ihmiskunnalle elintärkeä kysymys, rahoitusmarkkinat ovat tässä yhteydessä naurettavaa leikkiä.

Miksi ihmiskunnan päättäjien on niin vaikea tehdä vastuullisia päätöksiä?

 

Alma median tasa-arvoteko
1.10.2008

Alma median tasa-arvoteko eli Johanna Korhosen potkut, nosti esiin suomalaisen yhteiskunnan toimintatavan. Alma media yrityksenä toitottaa arvoinaan seuraavaa:

Alma Median visio on "Sanomalehti- ja verkkomedian ykkösketju".

Missioksi on valittu "Yksilön vapauden ja hyvinvoinnin puolesta".

Arvot ovat
--vapaa ja moniarvoinen viestintä
--joukkuepeli
Sivu viimeksi päivitetty/tiedot tarkistettu 11.03.2008

Kuitenkin toimitusjohtaja Kari Telanne yhdessä yrityksen laki-ihmisen kanssa toimivat työhaastattelussa Yhdenvertaisuuslain ja Tasa-arvolain vastaisesti. Laki sanoo seuraavaa

Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tämä näyttää olevan normaali käytäntö Suomessa. Paperilla ja ideologiatasolla asiat näyttäisivät olevan kunnossa, mutta ihmiset organisaation sisällä toimivat toisin.

On mielestäni erittäin vakavaa, että ison mediatalon johdossa sallitaan tällaisia menettelytapoja. Toimitusjohtaja tulisi erottaa välittömästi.

Tasa-arvon eteen on tehtävä vielä paljon töitä, niin yritystasolla kuin julkisellakin sektorilla.

 

Turha parjata tasa-arvoa
30.9.2008

Vastine Forum24:ssä ilmestyneeseen kolumniin ”Naisia, yrittäjyyttä ja tasa-arvoa”, jossa Oulun yrittäjien varapuheenjohtaja Elina Vammavaara toi esiin näkemyksiään otsikon teemoista.

Turha parjata tasa-arvoa

Kolumnia leimasi vahvasti vanhakantainen käsitys siitä, että naisyrittäjille suunnatut tukitoimet johtuisivat siitä käsityksestä, että naiset eivät ilman näitä tukitoimia muuten pärjäisi. Kysehän ei ole tästä!

Kirjoittaja on ilmeisesti juuttunut viime vuosisatojen sukupuolikeskusteluun, jolloin todellakin keskusteltiin vakavissaan siitä, onko naisilla riittävästi älyä ja fysiikkaa pärjätäkseen esim. yliopisto-opiskelussa (keskustelu 1800-luvulla) tai ovatko he moraalisesti riittävän vahvoja toimimaan korruptoitumattomasti valtion viroissa (keskustelu 1900-luvun alussa). Tällä vuosituhannella ei suomalaisessa yhteiskunnassa enää ole järkevää keskustella tällä tasolla. Jopa lainsäädännössä tapahtui muutos Toisen maailmansodan jälkeen, jolloin poistuivat viimeisetkin naisten elämää rajoittavat lait ja siitä edespäin laeilla pyrittiin turvaamaan kaikkien ihmisten oikeuksia, ei vain säätyläismiesten. Naisten kouluttautuminen saavutti ja ohitti miesten koulutustason jo 1980-luvulla, joten laaja-alaisesti naisten pätevyydestä ja pärjäävyydestä ei ole perusteltua väitellä. Tilanne on siinä mielessä tasoittunut. Naiset pärjäävät kyllä, siinä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Naisyrittäjyyden, kuten laajemminkin sukupuolten tasa-arvon edistämisessä on kysymys rakenteiden ja toimintatapojen kehittämisestä, ei yhden yksilön tai suoranaisen ryhmän edun ajamisesta. Useissa tutkimuksissa ja selvityksissä on havaittu, että yrittäjyyden olemassa olevat tukimuodot suosivat tietynlaisessa elämäntilanteessa ja tietyllä toimintavapaudella toimivia ihmisiä. Kun tätä tarkastellaan ottaen sukupuoli huomioon havaitaan, että tuettu toiminta palvelee paremmin tietyn miesryhmän tapaa toimia. Tämä on luonnollista. Tukimuodot ovat rakentuneet niiden tarpeisiin, jotka ovat aikaisemminkin ko. sektorilla toimineet. Kehittämistoimissa pyritään muokkaamaan toimintatapoja siten, että tukimuodot palvelisivat paremmin muitakin. Tästä ei tietenkään voi vetää sitä johtopäätöstä, että nämä muut ihmisryhmät olisivat jotenkin heikompia. Kysymyksessä on pikemminkin reagoiminen kohderyhmän koostumuksen muutokseen, nykyään naisyrittäjiäkin on jo 33% yrittäjistä. Kun maailma muuttuu, pitää toimintatapoja muuttaa myös. Muutokseen reagoiminen on myös yrittäjille elinehto.

On jotenkin kovin muodikasta nykyään vastustaa tasa-arvotoimenpiteitä. Kuulostaa siltä, että sillä halutaan rakentaa vastakkainasettelua. Yleensä kritisoija itse haluaa erottua pärjäävänä ja hyvin menestyvänä. Tätä korostetaan vähättelemällä muita, erityisesti niitä ryhmiä, joiden uskotaan hyötyvän tasa-arvoistavista toimenpiteistä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että kun totuttuja toimintatapoja kehitetään tasa-arvoisemmiksi, siitä hyötyvät kaikki, niin naiset kuin miehetkin! Se myös ihmetyttää, että samaiset tasa-arvon kovaääniset kritisoijat nauttivat sangen itsestään selvänä pitämistään kansalaisoikeuksista, kuten äänioikeus, oikeus koulunkäyntiin, päivähoito, oikeus harjoittaa haluamaan ammattia jne. Kaikki sellaisia oikeuksia, jotka eivät olleet olemassa vielä 100 vuotta sitten, vaan ne saavutettiin sinnikkäiden tasa-arvoa ajavien naisten ja miesten toimesta. Olisiko jo paikallaan, moitteen sijasta, ilmaista kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka pyrkivät tekemään yhteiskunnastamme oikeudenmukaisempaa.

 

Kauhajoen koulusurman synnyttämiä mietteitä
25.9.2008

Kauhajoen koulusurma tapahtui pari päivää sitten. Kuuntelin radiosta tapahtumien kulun kuvausta aivan ensimmäisistä autenttisista uutisoinneista saakka. Taas, pyöri mielessäni.

Päästessäni kuuntelemaan koko päivän ajan radiotoimittajien työtä, tuli mieleeni, että uutisoinnissa sinällään ei minusta ollut moitteen sanaa. Se pysyi mielestäni asiallisena ja samalla inhimillisenä kaikkine tunteineen.

Luonnollisesti tapahtuman tiimoilta alkoi spekulointiaalto ja myönnän itsekin miettineeni tapahtumien ketjua: Myyrmanni - Jokela - Kerava - Kauhajoki.

Näillä surmantöillä on yhdistävinä tekijöinä nuori mies ja sivullisten tappaminen. Tämähän on vain modernisoitu versio suomalaiskansallisesta perhesurmasta, jossa mies tappaa lapset, vaimon ja lopuksi itsensä. Tästä pöyristyttävästi käytetään nimitystä laajennettu itsemurha. Termi nojaa selkeästi käsitykseen, että mies jotenkin omistaisi lapsensa ja puolisonsa.

Modernisoitu laajennettu itsemurha nähdäkseni on seurausta siitä, että luonnollisina pidetyt perhesiteet ovat haurastuneet monilla nykynuorilla. Nuori lähipiiri koostuu nykyään koulutovereista, kaveripiiristä, internetyhteisöistä. Omat vanhemmat eivät siihen enää välttämättä kuulu, vaan aikuiskontaktit ovat muodostuneet satunnaisemmiksi. Kasvatus tapahtuu kouluissa, joissa ylityöllistetty opetushenkilökunta ei ehdi päivän aikana ottamaan edes kontaktia kaikkiin oppilaisiinsa ylisuurissa luokissa. Oikeammin televisio taitaa kasvattaa ihmisten jälkikasvun nykyään. Vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja etsitään videopelien avulla. Perinteinen kasvatuskulttuuri ei vaadi pojilta toisten huomioimista ja vastuun kantamista, kuten se edellyttää tytöiltä. Tuloksena itsekkyyttä, henkistä laiskuutta, heikkoa pettymyksen sietoa ja huonoja sosiaalisia taitoja. Väkivaltaisen viihteen toistamat väkivaltaisiin tekoihin pohjautuvat toimintamallit on nopeasti omaksuttavissa ja ne saa hyvän kasvualustan nuorten huomiontarpeesta. Toisista välittäminen ja kompromissihakuisuuden opettelussa tarvittaisiin pitkäaikaisia ja turvallisia ihmissuhteita.

Suomessa ei nuorilla ole hyvä olla. Kasvatusinstituutiot (päiväkodit ja koulu) kasvattavat lapsia edelleen perinteisiin sukupuolirooleihin: kiltit tytöt ja pojat ovat poikia. Tämä tarkoittaa sitä, että poikia kasvatetaan edelleen miehenmalliin, jonka ytimenä on väkivalta. Täten väkivallasta ja sen hallitsemisesta tulee ihailtua, sillä pärjää. Tämä arvostus edesauttaa myös tyttökulttuurin väkivaltaistumista.

Eikö olisi aika jo meilläkin lähteä toteuttamaan perinteisistä sukupuolirooleista vapaata kasvatusta ja kasvattaa lapsista toisistaan välittäviä ihmisiä, ei tyttöjä ja poikia.

 

Tasa-arvotyö kaipaa uusia ideoita ja yhteistä linjaa
22.4.2008

Artikkeli on julkaistu valtakunnalisessa Naistutkimus -lehdessä keväällä 2008.

Tasa-arvotyö kaipaa uusia ideoita ja yhteistä linjaa
Vasta uudistettu, nyt parikymmenvuotias Tasa-arvolaki sai vakiintua vain muutaman vuoden. Käynnissä olevan syrjinnän estävän lainsäädännön uudistamistoimenpiteiden yhteydessä pohditaan Tasa-arvo- ja Yhdenvertaisuuslakien ja niitä valvovien viranomaisten toimintojen yhdistämistä. Mallia on lähdetty kokeilemaan jo eräissä Pohjoismaissa. Erityisesti tasa-arvotoimijoiden keskuudessa hanke herättää huolta, sillä uudistusprosessissa tarjoutuu mahdollisuus häivyttää sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistoimet. Näin on käynyt vuonna 2006 uudistuksen toteuttaneessa Norjassa. Toinen uudistuksen seuraus on ollut lakia valvovien viranomaisten resurssien leikkaantuminen.

Ruohonjuuritason tasa-arvotoimijan näkökulmasta uudistuspyrkimykset seuraavat toisiaan liian nopeasti – ja liian hallitsemattomasti. Lainsäädännön uudistaminen ei sinällään myöskään edistä tasa-arvon etenemistä. Lakia täytyy myös noudattaa!

Tarvitaan toimintakykyinen verkosto
Se, mitä Suomesta todella puuttuu, on toimintakykyinen tasa-arvotoimijoiden verkosto. Ei riitä, että pääkaupungissa on lainsäädäntöä valvomassa tukku viranomaisia määräaikaisissa työsuhteissa. Verkoston täytyy levittäytyä koko maahan ja sen toiminta täytyy olla koordinoitua.

Erityisesti Euroopan unionin rahoittamien, tasa-arvosisältöisten kehittämishankkeiden avulla on tasa-arvo-osaamisen pesäkkeitä syntynyt myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tasa-arvotoimijoiden välille tulisikin aktiivisesti rakentaa yhteistoimintaa. Edellä mainitun kaltaiset lainsäädännön uudistamistoimet luovat uhkan vain valmistautumattomalle toimijakentälle. Muutosta vievät eteenpäin ne tahot, joilla on siihen valmiutta. Lähinnä tämä tarkoittaa tahtoa, visiota ja toimintaresurssia. Tasa-arvotoimijoilla on tunnetusti vähäiset resurssit ja koordinoitua yhteistoimintaa ei ole. Tämän johdosta muutostilanteita ei voida käyttää hyödyksi oman vision läpiajamiseksi, vaan prosessia ohjaavat muut tahot ja tasa-arvotoimijoille jää vain sopeutuminen voimaan tulleisiin muutoksiin. Itse muutosprosessien mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.

Toimijoiden verkoston toimintaa olisi koordinoitava ja sen keskeisenä tavoitteena tulisi olla suunnitelmallinen tasa-arvotyö, tavoitteiden asettaminen, toimintamallien kehittäminen ja tavoitteiden toteutumisen seuraaminen. Yhteisesti päätetty toiminnan suunta tukisi niin valtakunnallista kuin alueellistakin tasa-arvotyötä. Yhteisestä rintamasta tulisi puhtia ja tukea yksittäisillekin toimijoille.

Verkoston toimintaan tulisi kytkeytyä mahdollisuus tasa-arvo-osaamisen lisäämiseen. Tämä voisi tapahtua vaikka osaamisen jakamisella ja vaihtamisella. Tällä hetkellä tasa-arvoasioista kiinnostuneen on etsittävä tietoa naistutkimuksen luennoilta, tutkimuskirjallisuudesta, kansalaisjärjestöjen toiminnasta tai työllistyä tasa-arvosisältöiseen kehittämisprojektiin kerryttääkseen osaamistaan. Tasa-arvotoimijuuteen suoranaisesti liittyvää koulutusta ei ole tai koulutukset ovat väliaikaisia ja niitä toteutetaan projektirahoituksella.

Säännöllisesti toimiva verkosto kykenisi keskenään sopimaan tiettyjä vastuualueita niin maksullisten palveluiden, koulutuksen kuin esimerkiksi tasa-arvotilanteen seurannan ja kehittämistyön osalta. Erikoistuminen mahdollistaisi syventymisen kunkin omalle alueelle ja päällekkäisiltä toiminnoilta vältyttäisiin. Erikoistuminen mahdollistaisi myös syvällisemmän kehittämisyhteistyön ja tehokkaan reagoinnin yllättäenkin avautuviin muutosprosesseihin.

Tarvitaan kansallinen tasa-arvostrategia
Jotta eri puolilla hajallaan olevien tasa-arvotoimijoiden asiantuntemus ja toimintapotentiaali saataisiin tehokkaasti suunnattua yhteisten päämäärien ajamiseksi, tarvitaan suunnitelma.

Tästä suunnitelmasta muodostuu kansallinen tasa-arvostrategian ydin. Sen käyttövoimana olisi valtakunnallinen tasa-arvotoimijoiden verkosto. Strategian avulla ohjattaisiin tasa-arvon edistämistoimenpiteitä ja niiden ajamiseen tarvittavia voimavaroja kerrallaan muutamia vuosia eteenpäin. Sen avulla voitaisiin myös lainsäädäntöprosesseihin asemoitua aloitteellisesti.

Kansallisen tasa-arvostrategian tulisi kattaa koko maa ja alueelliset erityispiirteet tulisi huomioida yhteisten valtakunnallisten tavoitteiden tärkeänä osana. Toimintaan tulisi sisällyttää myös tasa-arvoviranomaisten valvonnan ja ohjauksen jalkauttaminen maakuntatasolle. Nyt kehittämistyötä suunnataan aluetasoille pääosin hankerahoituksella. Tämä asettaa toiminnalle merkittäviä rajoitteita. Hankerahoituksiin liittyvä omarahoitusosuuden kokoon saaminen on usein mahdotonta. Hankerahoitus myös tekee toiminnasta katkonaista ja se kasvattaa erityisesti henkilösidonnaista osaamista, jonka hyödyntäminen pitkäjänteisesti on haasteellista. Määräaikaiset työsuhteet vaikeuttavat niin osaajien sitoutumista organisaatioihin kuin organisaatioiden sitoutumista pitkäjänteisesti tasa-arvon kehittämistyöhön. Lisäksi hankemuotoinen rahoitus mahdollistaa sen, että jopa yksi tasa-arvohankkeita vastustava viranomainen voi torpedoida koko alueen tasa-arvotyön kehittämisen.

Kuka koordinoisi yhteistoimintaa?
Tasa-arvotyön edistäminen vaatii myös työmenetelmien kehittämistä. Tasa-arvon eri ulottuvuuksia luotaavaa tutkimusta on tuotettu jo vuosikymmenten ajan, mutta käytännön toimenpiteiden kehittäminen on ollut puutteellista. Myös tasa-arvon edistäminen paikallisella tai maakunnallisella tasolla on ollut olematonta. Toiminnasta on puuttunut selkeästi pitkäjänteisyys ja koordinointi. Uuden strategiatyön ja toimijaverkoston toiminnan koordinoinnin tulisikin hoitaa sellaisen tahon, jonka toimintaintressi on aluekehittämisessä ja, jonka toimintaa luonnehtii poikkisektoraalinen verkostoituminen.

Aluekehittämiseen vahvasti suuntautuneet naisten resurssikeskukset voisivat toimia tasa-arvotyön koordinoijina. Euroopassa (ja maailmalla) naisten resurssikeskuksia perustetaan naisten aseman ja tasa-arvoisen aluepolitiikan vahvistamiseksi . Suomessa keskuksia perustettiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla ja toisen aallon aikana vuodesta 2004 alkaen. Ensimmäisen aallon sai aikaan laaja naisten aluekehittämisprojekti. Toinen aalto käynnistyi alueministeri Hannes Mannisen asetettua työryhmän valmistelemaan naisten resurssikeskusten valtakunnallista perusrahoitusohjelmaa .

Olemassa olevat suomalaiset resurssikeskukset ovat profiloituneet hieman toisistaan poikkeavasti. Keskusten toimintaa läpäisevät kuitenkin aluekehittäminen ja tasa-arvon edistäminen. Toiminta on järjestäytynyt joko yhdistys- tai yritysmuotoiseksi, ja yksi toiminnan tarkoituksista on hankkeiden kehittämistyön tuotteistaminen ja niiden pitkäjänteinen hyödyntäminen. Keskukset toimivat myös fyysisenä toimintaympäristönä niin naisjärjestöille kuin elinkeinotoimintaa pyörittäville naisille. Lisäksi ne toimivat informaatio- ja neuvontakeskuksina sidosryhmäverkostonsa ja koko maantieteellisen toiminta-alueensa hyödyksi. Naisten resurssikeskukset kehittävät toimintoja muun muassa hankeyhteistyön avulla. Keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa on toteutettu mm. seuraavia tuotteita
- Avainnaiset – naisten yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja aluekehittämisosaamisen -koulutus
- Yrittäjien sijaispalvelu
- Naisyrittäjyysneuvonta
- Työelämän sukupuoliperusteisen segregaation purkaminen -koulutus
- Monikulttuuristen naisten kotouttamispalvelut
- Tasa-arvo- ja monimuotoisuusjohtaminen
- Sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arviointityökalut talousarvioihin, strategioihin sekä hankkeisiin
- Tasa-arvosuunnittelun neuvonta
- Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun (organisaation palvelutuotanto) neuvonta
- Sukupuolitietoinen työnohjaus

Oulun pilotti
Yllä hahmottelemaani toimintamallia on jo jossain määrin toteutettu Oulussa toimivassa SINNI voimavarakeskus Oy:ssä. Keskus on luonut aktiivisesti poikkisektoraalisia toimintayhteyksiä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Fyysisessä keskuksessa toimii naisvetoisia yrityksiä sekä kehittämishankkeita. Tiloja käyttävät myös eri naisjärjestöt ja –toimijat. SINNI kokoaa tietoja, neuvoo ja tiedottaa sidosryhmäverkostoa alueella tapahtuvasta toiminnasta. Keskuksessa luodaan erilaisia toimintamalleja tukemaan verkostoitumista ja yhteistyökumppaneiden löytymistä. Tällä hetkellä SINNIssä on juuri päättynyt sen neljäs ”oma” kehittämishanke. Kehittämistyö on ollut tasa-arvoon, monimuotoisuuteen, työelämän kehittämiseen sekä naisten työllistymiseen ja yrittäjyyteen liittyvää.

Esimerkkinä SINNIn vahvasta poikkisektoraalisesta työotteesta, voidaan nostaa esiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmaan liittyvä toiminta. Keväällä 2006 SINNI kutsuttiin suvaamaan rakenteilla ollut maakuntaohjelma. Heti arviointiprosessin aluksi havaittiin, että ohjelmateksti oli erittäin sukupuolisokeata. Viranomaisten kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen päädyttiin ehdottamaan yhteistyöfoorumia, jossa tuotettaisiin sukupuoli- ja tasa-arvotietoisia sisältöjä ohjelmaan. Tällöin perustettiin Naisfoorumi, johon kutsuttiin mukaan yksityisen sektorin toimijoita sekä kansalais- ja naisjärjestöjä. Maakuntaohjelmaa koordinoivat viranomaiset tulivat aktiivisesti toimintaan mukaan. Suuren suosion vuoksi foorumi jakautui kahtia, maahanmuuttajanäkökulma ja kansainvälistyminen eriytyi omaksi ryhmäkseen.

Maakuntaohjelmatyön valmistuttua kansainvälistymiseen paneutunut ryhmä jatkoi työskentelyään Oulun kaupungin kanssa. Oulu International Panel työsti kaupungin kansainvälistymisstrategiaa. Lopuksi SINNIssä kehitettiin kansainvälistymis- ja monimuotoisuus- ja tasa-arvo-ohjaajia valmentanut koulutushanke .

SINNI voimavarakeskus Oy on myös tehnyt aloitteen maakunnallisen tasa-arvostrategian tekemiseksi. Työskentely on aloitettu Oulun seudun NYTKIS – naisjärjestöt yhteistyössä kanssa ja ensimmäisenä etappina on tulevat kunnallisvaalit. Jatkossa suunnitelman kehittämiseen kutsutaan myös julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita. Strategityöskentelyn ensimmäisenä toimintana toteutettiin strategisen kirjoittamisen kurssi keväällä 2008.

Vuonna 2007 SINNI voimavarakeskus Oy kokosi yhteen Oulun yliopiston tasa-arvotoimijat. Näiden kanssa lähdettiin kehittämään ajatusta yliopiston oman tasa-arvostrategian kehittämiseksi. Tämä konkretisoitu keväällä 2008 esitykseen valtakunnallisesta yliopistojen ja korkeakoulujen tasa-arvostrategiasta, joka julkaistiin yliopistojen ja korkeakoulujen tasa-arvopäivillä Oulussa.

SINNI voimavarakeskus Oy:n toiminta on saanut näkyvyyttä ja tunnustusta maakunnassa. Syksyllä 2007 Maakunnan yhteistyöryhmä kutsui SINNIn edustajan ympäristövaikutusten arviointiryhmään , arvioimaan EU –rahoitteisten hankkeiden tasa-arvovaikutuksia ohjelmakaudelle 2007-2012. Niin ikään sukupuolivaikutusten arviointia on pyydetty Oulun kaupungin eri hallintoalojen toimintoihin.

Lopuksi
Suomessa tasa-arvo liittyy vahvasti käsitykseen yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Se on laajasti hyväksytty arvo ja täten voidaan ajatella, että maaperä on ideologisesti suotuisa. Käytännön tasa-arvotyö kuitenkin kohtaa mittavia ennakkoluuloja ja vastatoimia. Ideologian ja käytännön toimenpiteiden välinen kuilu voitaisiin täyttää suunnitelmallisella ja laaja-alaisella yhteistyöllä. Tähän vastauksena voisi olla tasa-arvotoimijoiden valtakunnallinen verkosto ja valtakunnallinen tasa-arvostrategia.