- päivitetty 1.4.2006 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| Kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Kirjoituksia vuosilta

RESURSSIKESKUKSILLA ON PAIKKANSA NAISTEN POLIKSINA
Suomen naisresurssikeskukset tarvitsevat pysyvää rahoitusta

8.11.2006

Kirjoitus on julkaistu useissa päivälehdissä. Toisena kirjoittajana SINNIn tiedotusavustaja Päivi Parhi-Riikola


Toiminnan vakiinnuttaminen lakisääteisellä valtionrahoituksella on keskeisenä teemana Suomen naisresurssikeskusten vuosikokouksessa Oulussa torstaina 9.11. Vuoden ajan toimineeseen verkostoon kuuluu kymmenkunta määräaikaisella hankerahoituksella toimivaa naisresurssikeskusta, joista ensimmäinen, Kokkolan Naisten talo vietti viime vuonna kymmenvuotisjuhliaan.

Resurssikeskukset edistävät naisten asemaa yhteiskunnassa monin tavoin. Ne toimivat eräänlaisena naisjärjestöjen kattojärjestönä ja tekevät sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä näkyviksi julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Oulussa toimiva, Pohjois-Pohjanmaan tasa-arvoasioita edistävä Sinni voimavarakeskus ja Kainuuta edustava Woimala ovat keskittyneet aluekehitykseen, naisyrittäjyyteen sekä tietoteknologia- ja tasa-arvokoulutukseen. Ouluun on perustettu Tyttöjen talo yhteistyössä Oulun setlementtiliiton kanssa tyttöjen ja nuorten naisten kokoontumispaikaksi, ja Kajaaniin kartoitetaan vastaavaa Tyttöjen huonetta yhdessä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa.

- Naiset ovat kautta aikojen kaivanneet verkostoitumista työelämässä ja harrastuksissa. Naisten tapa tehdä työtä on yleensä verkostopohjainen. Resurssikeskukset tarjoavat aktiivisille naisille tukikohdan samaan tapaan kuin polisverkosto teknologiaosaajille. Toimintamme myös synnyttää polisten tavoin uusia innovaatioita, Naisresurssikeskusten verkoston puheenjohtaja, Woimalan perustajajäsen Marja-Leena Haataja kertoo.

Viime aikoina resurssikeskukset ovat ottaneet yhä enemmän vastuulleen tasa-arvohankkeiden toteuttamista ja hallinnointia. Tämä ei onnistu ilman valtakunnallista ministeriön rahoitusta, jota Naisresurssikeskusten verkosto on hakenut tänä vuonna.

- Kymmenen vuotta sitten eduskunta kunnioitti naisten poliittisten oikeuksien 90-vuotisjuhlaa säätämällä naisyrittäjyyslainan. Toivomme 100- vuotisjuhlavuoden huipentuvan siihen, että valtakunnallinen naisten resurssikeskusohjelma käynnistetään suunnitelmien mukaisesti, tiedottaja Leena Teräs kertoo.

Veromarkoilla tuetaan ensisijaisesti miehiä
Naisresurssikeskusten päällimmäinen huolenaihe on yhteiskunnan resurssien epätasainen jakautuminen naisten ja miesten välillä. Epätasaisuus on usein näkymätöntä, mutta se vaikuttaa merkittävästi niin organisaatioiden tehokkuuteen kuin naisten ja miesten arkielämään.

Hyvä esimerkki tasa-arvon ongelmallisuudesta on päivän muotisana suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointi. Suvauksen avulla selvitetään, miten yhteisiä verorahoja käytetään ja miten ne jakautuvat sukupuolten näkökulmasta.

- Arvioinneissa on käynyt selvästi ilmi, että yhteisillä rahoilla tullaan tukeneeksi ensisijaisesti miesvaltaisia aloja. Tämä ei ole reilua, sillä 50 prosenttia työvoimasta on naisia eli naiset kokoavat yhteistä pottia siinä missä miehetkin, Leena Teräs selvittää.

Sinni voimavarakeskus arvioi tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaan liiton aloitteesta maakuntaohjelman sukupuoliin kohdistuvia ja muita tasa-arvovaikutuksia. Arviointi osoitti selkeästi, ettei maakuntaohjelma nykyisessä muodossaan edistä tasa-arvoa sukupuolten eikä alueiden välillä. Tilannetta aiotaan korjata. Kainuun maakuntaohjelmaa ei ole vielä suvattu, mutta Woimala on käynnistänyt maakuntahallinnolle ja virkamiehille suunnatun tasa-arvokoulutuksen, jonka aikana nostetaan esiin konkreettisia esimerkkejä tasa-arvovaikutuksista.

Uusin haaste resurssikeskuksille on julkisella sektorilla toteutettava kunta- ja palvelurakenneuudistus. Se on uhka naisille, joiden hallussa on 75 prosenttia julkisen sektorin työpaikoista. Vaikeimmassa asemassa ovat harvaan asuttujen seutujen naiset, joiden työllistymismahdollisuudet ovat heikot.

- Seuraavalla EU-rakennerahastokaudella vuosina 2007 - 2013 tasa-arvon pitäisi toteutua läpäisyperiaatteella. Se tarkoittaa, että tasa-arvo tulee huomioida kaikissa julkisilla varoilla rahoitetuissa toiminnoissa. On vielä kysymysmerkki, miten tämä varmistetaan. Valtakunnallinen naisten resurssikeskusverkosto tarjoaa tässä asiantuntemustaan rahoituksesta päättäville tahoille. Meillä on osaamista ja kokemusta tasa-arvon huomioon ottamisessa niin hanke- kuin aluekehitystasolla, Teräs linjaa.

Teräksen mielestä tasa-arvosta voitaisiin tehdä Suomelle vientituote. Suomella on yhä maine tasa-arvon mallimaana. Jos panostamme tasa-arvoon, voimme markkinoida maatamme paikkana, jossa ihmisten on hyvä elää, kasvaa ja tehdä työtä. Näin voisimme houkutella uusia asukkaita ja toimijoita kylmään pohjoiseen.

Lisätietoja www.sinni.fi/jarjestot/snrk

 

MURINAA KENTÄLLÄ ”NAISTEN MITTA ALKAA OLLA TÄYSI”
27.4.2006

Kirjoitus Suomen naisresurssikeskuksista toimiessanin yhdityksen tiedottajana. Kirjoitus on julkaistu useissa päivälehdissä.

Suomen naisresurssikeskukset yhdistys totesi Helsingissä 27.4. pidetyssä kevätkokouksessaan, että naistoimijoiden mitta alkaa olla täysi. Yhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Haataja kertoi, että maakunnissa kuuluu jo naisten murinaa. ”Naiset ovat tyytymättömiä resurssien epätasaiseen jakautumiseen ja tasa-arvon heikkenemiseen eri sektoreilla”. Takaiskuksikin nimetyssä ajan hengessä on havaittavissa eri puolilla maata samankaltaisina toistuvia ilmiöitä. Näitä ovat mm. naistoimijoiden hankkeiden rahoitusongelmat sekä naisten ja tasa-arvoisuuden hyväksi toimivien ihmisten kohtelun koveneminen. ”Keskiaikaiset julkiset mestaukset ovat nyt käytössä vahvojen naisten ajamiseksi pois näkyviltä vallankäytön paikoilta”, toteaa puolestaan yhdistyksen tiedottaja Leena Teräs.

Suomen naisresurssikeskukset yhdistys tapasi kansanedustajia keskustellakseen valtakunnallisesta rahoituksesta verkostolleen. Tapaamisessa saavutettiin yksimielisyys siitä, että naisten aseman ja toiminnan resurssien varmistamiseksi on aktiivisesti tehtävä toimenpiteitä huolimatta esiintyvästä vastustuksesta. ”Maakunnissa naisten resurssikeskukset tekevät arvokasta aluekehittämistyötä” toteaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Mirja Erlund. ”Tämä työ yritetään tehdä näkymättömäksi, mutta työn tuloksia ei voida kuitenkaan kiistää”.

Tapaaminen järjestettiin vauhdittamaan NAVARA - naisten voimavaraohjelman rahoittamista. Ohjelma pitää sisällään toimenpide-ehdotuksia naisten resurssikeskusten tukemiseksi ja oli selvityshenkilöiden Mirja Erlund ja Liisa Horelli työn tulos. Selvitys luovutettiin sisäasiainministeri Manniselle kesällä 2005. Selvityksessä esitettiin valtakunnallisen perustoimintarahan myöntämistä naisten resurssikeskuksille. Kokonaissumma olisi noin 4,5 milj. euroa jakautuneena neljälle toimintavuodelle.

Suomen naisresurssikeskukset yhdistys on valtakunnallinen katto-organisaatio alueellisesti toimiville naisten resurssikeskuksille. Yhdistys tukee keskuksien verkostoitumista ja toiminnan kehittymistä. Alueelliset keskukset ovat moninainen, eri tavoin profiloituneita verkostomaisesti toimivia innovaatio- ja osaamiskeskuksia. Niiden toimintamuotoina ovat mm. naisyrittäjyyden tukeminen, naisten työllistymisen tukeminen, työelämän kehittäminen sekä tasa-arvokoulutus ja -neuvonta. Toiminta pyörii pääosin hankerahoituksella ja keskuksissa onkin huomattava projektityöskentelyn osaamiskeskittymä. Yhä enenevässä määrin naisten resurssikeskukset ovat suuntautuneet myös selkeään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mm. juuri aluekehitystyön kautta.

Alueelliset naisten resurssikeskukset ovat vahvasti verkostoituneet paikallisesti ja alueellisesti naiserityisestä toiminnasta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Keskukset toimivat nimensä mukaisesti naisten resurssien kanssa. Hakeutumalla yhteistyöhön julkisen sektorin kanssa tehdään naisten resursseja näkyväksi ja vaikutetaan ohjelma- ja strategiatyöhön, jotta naisten toiminnalle saadaan resursseja. Verkostoitumalla yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tuetaan naisten resurssien kehittymistä erilaisin koulutus- ja kehittämisprojektein. Lisäksi naisten resursseja ja asiantuntemusta tehdään näkyväksi mm. erilaisilla tapahtumilla ja osaajatietokannoilla. Alueellisesti naisten resurssikeskukset koordinoivat naistoimijoiden yhteistoimintaa synergian ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Naisten toiminnan resurssien kasvattamiseksi on yhteiskunnallinen vaikuttaminen noussut yhä merkityksellisempään asemaan. Tähän vaikuttaa myös paine tasa-arvon valtavirtaistamiseen, joka on edennyt viime aikoina merkittävästi valtakunnallisesti, mutta jonka tiimoilta on paljon kirittävää alueellisesti. Suomen naisresurssikeskukset yhdistys pyrkiikin vaikuttamaan siihen, että alueellisista keskuksista tulisi tasa-arvon valtavirtaistamista tukevia aluekeskuksia. Keskusten laajat sidosryhmäverkostot sekä monipuolinen osaaminen edesauttavat tavoitteiden saavuttamista. Verkostoissa toimivat luontevasti yhteistyössä yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikuttajat, tutkijat sekä erilaiset ammattiryhmittäin tai erilaisten aatteiden yms. ympärille järjestäytyneet naisten vapaaehtoistoimintaan perustuvat yhteisöt sekä lisäksi muut aktivistiryhmät.

Hyvin resurssoituina naisten resurssikeskukset kykenisivät toimimaan sosiaalisten innovaatioiden hautomoina. Riittävä resurssointi mahdollistaisi myös kehittämisprojektien hallinnoinnin, jolloin lisäksi kolmannen sektorin toimijoita saataisiin mukaan innovatiiviseen kehittämistyöhön. Kolmannen sektorin ulosjääminen Euroopan unionin kehittämisrahoituksesta onkin yksi merkittävä epäkohta, joka osaltaan ylläpitää rakennerahastoista jaetun resurssien jakautumisen vinoutumaa. Keskusten resurssoiminen onkin eräs merkittävä haaste, sillä hankerahoituksella pitkäjänteinen keskusten kehittäminen on hankalaa. Myös tuloksekas yhteistyö julkisen sekä yksityisen että kolmannen sektorin toimijoiden kanssa edellyttää naisten resurssikeskusten toiminnalle jatkuvuutta.

Lisätietoja www.sinni.fi/jarjestot/SNRK/

 

Naisten resurssikeskukset toimintamuotona
huhtikuu 2006

Artikkeli Suomen Naisresurssikeskusten yhdistyksestä Sisäasianministeriön Naisteemaryhmän julkaisuun huhtikuussa 2006

Suomen naisresurssikeskukset yhdistys on vanhojen toimijoiden uusi toimintamuoto

Valtakunnallinen yhdistys kokoaa yhteen naisten resurssikeskustoimintaa pyörittävät tai sen aloittamista suunnittelevat toimijatahot

Suomen naisresurssikeskukset yhdistys (SNRK) perustettiin 21.11.2005 valtakunnalliseksi katto-organisaatioksi naisten resurssikeskuksille. Järjestäytymisen tavoitteena on tukea keskuksien kehittymistä ja laatia toimintaa ohjaavat laatukriteerit. Nykyiset naisten resurssikeskukset ovat moninainen joukko alueellisesti tai paikallisesti vaikuttavia, löyhiä, verkostomaisia organisaatioita. Niiden toimintamuotoina ovat mm. naisyrittäjyyden tukeminen, työelämän kehittäminen ja tasa-arvokoulutus ja –neuvonta. Toiminta pyörii pääosin hankerahoituksella. Keskuksissa onkin huomattava projektityön osaamiskeskittymä. Yhä enenevämmässä määrin naisten resurssikeskukset ovat suuntautuneet myös selkeään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mm. aluekehitystyön kautta. Tällä hetkellä osallistutaan maakuntaohjelmien suunnitteluun.

Uutena toimijana Suomen naisresurssikeskukset yhdistys on kohdentanut toiminta-alueensa tarkasti välttääkseen päällekkäisyydet jo olemassa olevat naisorganisaatioiden kanssa. Onkin havaittu, että valtakunnallisesti olemassa olevilla naisjärjestöillä on painoarvoa ja koordinoitua yhteistoimintaa, mutta alueellisesti ja paikallisesti tämänkaltainen suunnitelmallinen toiminta puuttuu. Tämän tyhjiön täyttää nyt alueelliset naisten resurssikeskukset.

Naisten resurssikeskukset toimivat nimensä mukaisesti naisten resurssien kanssa. Hakeutumalla yhteistyöhön julkisen sektorin kanssa tehdään naisten resursseja näkyväksi ja vaikutetaan ohjelma- ja strategiatyöhön, jotta naisten toiminnalle saadaan resursseja. Verkostoitumalla yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa taas voidaan naisten resursseja tukea erilaisilla koulutus- ja kehittämisprojekteilla. Lisäksi naisten resursseja tehdään näkyväksi erilaisilla tapahtumilla sekä mm. osaajatietokannoilla. Alueellisesti naistoimijoiden yhteistoimintaa koordinoidaan synergian ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Naisten resurssikeskukset kokoavat verkostoonsa alueiden naistoimijoita sekä naiserityisestä toiminnasta kiinnostuneita toimijoita. Naisten toiminnan resurssien kasvattamiseksi on yhteiskunnallinen vaikuttaminen noussut yhä merkityksellisempään asemaan. Tähän vaikuttaa myös paine tasa-arvon valtavirtaistamiseen, joka on edennyt nyt merkittävästi valtakunnallisesti, mutta jonka tiimoilta on vielä paljon kirittävää alueellisesti. Suomen naisresurssikeskus yhdistys pyrkiikin vaikuttamaan siihen, että alueellisista keskuksista tulisi tasa-arvon valtavirtaistamista tukevia aluekeskuksia. Keskusten laajat sidosryhmäverkostot edesauttavat tavoitteiden saavuttamista. Verkostoissa toimivat luontevasti yhteistyössä yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikuttajat, tutkijat sekä erilaiset ammattiryhmittäin tai erilaisten aatteiden yms. ympärille järjestäytyneet naisten vapaaehtoistoimintaan perustuvat yhteisöt sekä lisäksi muut aktivistiryhmät.

Hyvin resurssoituina naisten resurssikeskukset kykenisivät toimimaan sosiaalisten innovaatioiden hautomoina. Riittävä resurssointi mahdollistaisi myös kehittämisprojektien hallinnoinnin, jolloin lisäksi kolmannen sektorin toimijoita saataisiin mukaan innovatiiviseen kehittämistyöhön. Kolmannen sektorin ulosjääminen Euroopan unionin kehittämisrahoituksesta onkin yksi merkittävä epäkohta, joka osaltaan ylläpitää rakennerahastoista jaetun resurssien jakautumisen vinoutumaa. Keskusten resurssoiminen onkin eräs merkittävä haaste, sillä hankerahoituksella pitkäjänteinen keskusten kehittäminen on hankalaa. Myös tuloksekas yhteistyö julkisen sekä yksityisen että kolmannen sektorin toimijoiden kanssa edellyttää naisten resurssikeskusten toiminnalle jatkuvuutta.

 

Perinteiset sukupuoliroolit ovat murtumassa
29.3.2006

Artikkeli julkaistiin vastineena Juha Hiltusen haastatteluun (Kaleva 28.3.2006). Artikkeli on kirjoitettu yhteistyössä Sanna Kallioisen kanssa.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat murtumassa

Haastattelun luoma juupas-eipäs –keskustelu (esim. Kaleva Plus-foorumilla) kuvaa oivallisesti, että sukupuolten välinen konflikti on voimakas. Konflikti pohjautuu sukupuolten väliseen hierarkiaan, joka sisäistetään kasvatusprosessin aikana. Hierarkia vahvistuu kasvatusjärjestelmässä ja sitä ylläpidetään sukupuolineutraaliudella (so. asenteella, että sukupuolella ei olisi merkitystä).

Haluamme esittää toisen näkökulman joihinkin haastattelussa esitettyihin mielipiteisiin. Kirjoitus kertoo ajankohtaisesta muutosvaiheesta sukupuolten välisessä suhteessa: mm. perinteiset sukupuoliroolit ovat murtumassa. Naisliike ja feministinen ideologia on ollut vahvasti pohjustamassa tätä muutosta.

Hiltusen äärifeministiseen toimintaan suuntautunutta kritiikkiä voidaan tulkita myös erityisvaatimuksena naisille. Naisen tulisi edelleen pysyä näkymättömänä ja ”kilttinä tyttönä”. Perinteisesti naisen ei kuulu esittää vihaa ja tyytymättömyyttään julkisesti. Provokatiivinenkin toiminta voi kuitenkin olla tarpeellista, jotta asioihin kiinnitetään huomiota ja niistä syntyy keskustelua. Tätä näyttää Hiltunen itsekin harrastavan.

Naisliike on moninainen, historiallisesti merkittävä yhteiskuntaa kehittävä liike, joka on syntynyt vaatimaan laaja-alaisesti tasa-arvoisuutta sukupuolten välillä. Feministinen ideologia syntyi naisliikkeen toiminnan myötä. Se on yksi näkökulma sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin. Ideologiana se on hyvin moninainen, sisältäen niin maltillisia kuin ääriaineksiakin. Feministisen ideologian sisällä on syntynyt myös feministinen teoria, joka on uudistanut tieteellistä ajattelua kritisoimalla ansiokkaasti mm. sitä mitä perinteisesti on pidetty objektiivisuutena tieteen tekemisessä.

Naisliike on tehnyt ainutlaatuisen työn nostamalla esille koko sukupuolten välisen epätasa-arvoisuuden. Arjessa tämä näkyy edelleen mm. palkkaeroina, väkivaltana, resurssien epätasaisena jakautumisena – ja kuten näemme sukupuolten välisenä konfliktina mediassa, työpaikoilla ja kotona. Naisliikkeen vaatimusten myötä ovat naiset saaneet mm. äänioikeuden, lasten päivähoidon ja neuvolapalvelut. Miehiä koskevia uudistuksia ovat olleet mm. isyysloma. Vaatimus samanpalkkaisuudesta esitettiin jo 1800-luvun lopulla.

Suomessa on tasa-arvopolitiikka vahvistumassa. Päättymässä olevan Euroopan unionin rakennerahastokauden aikana toteutettiin mm. erillinen laaja Equal-ohjelma. Ohjelman rahoittamat kehittämisprojektit ovat omalta osaltaan vahvistaneet tasa-arvosta käytävää keskustelua. Niin Suomen kuin Pohjoismaidenkin hallitusten politiikkaohjelmissa on erilliset tasa-arvo-ohjelmat ja tavoitteet. Myös Euroopan Unionin toimintaperiaatteisiin sisältyvät voimakkaat tasa-arvopainotukset. Tasa-arvoa on myös alettu ymmärtää laajemmin eri ryhmien ja alueiden tasa-arvona. Huomattavaa kuitenkin on, että aina kun on ihmisryhmistä kysymys, on kyse myös sukupuolten välisestä suhteesta.

Sukupuolen merkitys tulee tehdä näkyväksi. Vain siten saavutamme sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden ja meillä on mahdollisuus ”tasa-arvoisempaan ihmisyyteen” kuten Hiltunenkin asian ilmaisi. Sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden saavuttamiseen on Oulun seudulla sekä koko Pohjois-Pohjanmaalla vielä matkaa. Maakunnan sukupuolten välistä epätasa-arvoisuutta kuvaavat esim. nuorten koulutettujen naisten poismuutto, nuorten naisten lisääntyneet pätkätyöt ja hyvinvointivaltion palveluiden alasajon vaikutus naistyöpaikkoihin. Toisaalta miesten työllisyys syöksyi voimakkaammin viimeisen laman jälkeen, mutta toipui myös naisaloja paremmin. Tähän lienee osaltaan vaikuttanut EU rakennerahastorahojen suuntaaminen miestoimialojen hyväksi. Tilanne kuvaa yleisemminkin resurssien jakamisen tapaa silloin, kun toimenpiteiden sukupuolivaikutuksia ei ennakoida. Suunnitteilla oleva maakuntaohjelma ja siihen kirjatut painotukset ja linjaukset muodostaa asiakirjan, jolla maakuntaamme voidaan tasa-arvoistaa.

 

”Herruustekniikat”
14.3.2006

Artikkeli julkaistu Ellit - Naisresurssikeskusten aikakauslehdessä keväällä 2006.

”Herruustekniikat”

Norjalainen naistutkija, psykologian professori ja ex-kansanedustaja Berit Ås huomasi miesten käyttäytymistä tarkkaillessaan, että moni mies kohtelee naista – tiedostaen tai tiedostamattaan – kuin alamaista säilyttääkseen valtansa ja yliotteensa. (Lähde: Naisjärjestöjen keskusliitto, Tunnetko temput – miesten näkymätön vallankäyttö)

1. Näkymättömäksi tekeminen
Se on mahdollista, koska sekä miehet että naiset ovat tottuneita siihen, että miehet ja mieskulttuuri ovat itsestään selviä, normaaleja ja tärkeitä toisin kuin naiskulttuuri ja naiset. Naisiin kohdistetaan jo pikkutytöstä lähtien vähättelyä, aliarvioimista. Tämä jatkuu aikuisten kesken työmaailmassa ja esim. palavereissa. Lisäksi unohdetaan ilmoittaa, vaietaan eikä ikään kuin edes kuunnella kommentteja.

2. Naurunalaiseksi tekeminen
Nauru kohdistuu naiseen sukupuolisuutensa kantajana. Sen käyttäjä saa naurajat puolelleen. Kohteeksi joutuva tuntee itsensä noloksi ja saa lisäksi päälleen syytöksen huumorintajuttomuudesta. Pilkkaamalla, osoittelemalla ja vertaamalla naisia esim. kanalaumaan, saadaan myös naisen ehdotus naurettavaksi. Sama voidaan tehdä myös vihjaamalla, että naisethan ovat erityisen herkkätunteisia seksuaalisia olentoja tai päinvastoin kylmiä ja kyynisiä. Näitä ominaisuuksia liitetään harvoin asiallisissa yhteyksissä mieheen.

3. Tiedon salaaminen
Kohteeksi joutunut pidetään tietämättömänä asiaan liittyvistä seikoista. Tämän tekniikan käyttämistä edistävät epäviralliset, naisilta suljetut tilaisuudet (saunaporukat ym.), joissa tehdään alustavia päätöksiä ja sovitaan tulevista asioista.

4. Kaksoisrangaistus
Naista pidetään epäkelpona tehtäväänsä, tekipä hän niin tai näin. Esimerkiksi naisjohtajaa syytetään heikkoudesta, jos hän kuuntelee alaisiaan – tai epänaisellisuudesta ja kovuudesta, jos hän toimii jämäkästi. Puolin ja toisin syyllistäminen on eräänlainen tuplarangaistus, jota ihmiset käyttävät naista vastaan tuntiessaan ennakkoluuloja. Tästä on kysymys, kun naisliikettä pidetään syynä avioeoihin, ja samanaikaisesti moititaan naisia liian vähäisestä osallistumisesta politiikkaan.

5. Syyllisyyden ja häpeän herättäminen
Nainen tehdään osasyylliseksi itseensä kohdistuviin vääryyksiin työelämässä. Tekniikka on tehokas, koska naiskulttuurin arvostus yhteiskunnassa on ollut pieni. Syyllistäen ja häpäisemällä tehdään toinen naurunalaiseksi. Näin naiselle osoitetaan, ettei tämä ole riittävän hyvä, vaikka todellisuudessa syy voi olla se, että naiset ajattelevat ja toimivat toisin kuin miehet tai että naisilla ei ole käytettävissään samaa tietoa kuin miehillä.

 

Tasa-arvo ja valta tänään
14.3.2006

Artikkeli julkaistu Ellit - Naisresurssikeskusten aikakauslehdessä keväällä 2006. Artikkelin kirjoittajana oli toimittaja Minna Tolonen Karellikeskuksesta ja haastateltavana Leena Teräs SINNI voimavarakeskuksesta.

Naisten ja miesten tasa-arvoon vielä 435 vuotta
TASA-ARVO JA VALTA TÄNÄÄN

Sata vuotta sitten esiäitimme taistelivat naisille täyden äänestysoikeuden, ensimmäisenä maailmassa. Sadassa vuodessa on astuttu useita askelia kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaan, mutta työ on kuitenkin edelleen kesken. Suomi ei ole mikään tasa-arvon mallimaa, vaan valitettavan lukuisissa kansainvälisissä vertailuissa osoittautunut suorastaan takapajulaksi.

Mikä naisten tasa-arvon kehittymistä ja naisten pääsyä mukaan päätöksentekoon estää? Mitä pitäisi tehdä? Haastateltavana Leena Teräs Suomen naisresurssikeskusten yhdistyksestä sekä SINNI voimavarakeskuksesta.

Minna T: Miten on mahdollista, että meillä on edelleen niin pitkä lista epäkohtia tasa-arvossa? Esimerkiksi yleisesti on tiedossa, että naisen euro on 80 senttiä, ja uusimpien tutkimusten mukaan kutistumassa sitäkin pienemmäksi, varsinkin muuhun Eurooppaan verrattuna. Johtajina ei naisia paljoakaan näy, samoin päättävissä pöydissä istuvat enimmäkseen miehet. Leena, eikö edistystä ole tapahtunut ollenkaan?

Leena T: Onhan tasa-arvon tilassa sadassa vuodessa tapahtunut paljon! Sekä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta että laajemminkin. On saatu päivähoito, neuvola ja naisten työllistyminen on parantunut. Koulujärjestelmä, tulopoliittinen kokonaisratkaisu, äitiysloma, isyysloma, muutokset roolijaossa ja vaikkapa kotitöihin osallistumisena ovat kaikki edistäneet tasa-arvoa. Eivät nämä ole itsestäänselvyyksiä.

1900 luvun alkupuolella myös lainsäädännössä tapahtui selkeä muutos, kun viimeisetkin lait, joilla turvattiin erityisesti säätyläismiesten oikeuksia muutettiin siten, että lainsäädännöllä turvattiin kaikkien ihmisten - myös naisten - oikeuksia. Täytyy muistaa, että laki esimerkiksi esti avioliitossa olevien naisten ansiotyön ilman aviomiehen suostumusta aina vuoteen 1919 saakka. Ja vasta vuonna 1926 naiset saivat oikeuden valtiollisiin virkoihin - samana vuonna Minna Sillanpäästä tuli ensimmäinen naispuolinen ministeri! Lainsäädännön kehittymistä tasa-arvoisemmaksi ohjasi sittemmin keskeisesti erilaiset kansainväliset sopimukset, kuten Yhdistyneiden kansakuntien kanssa allekirjoitetut sopimukset.

MT: Mutta paljon on vielä tehtävää. Kääntyilevätkö esiäidit nyt turhautuneina haudoissaan?

LT: Uskon, että esiäidit ymmärsivät jo omana aikanaan, että tasa-arvo ei ole pysyvä tila. Saavutettuja etuja on puolustettava samalla kun pyritään edistämään tasa-arvoa muilla ulottuvuuksilla. Tasa-arvoideologia, feminismi rakentuu jokaisen sukupolven näköiseksi. Toki maailmanlaajuisestikin on suuria, naisten ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, jotka koskettavat kaikkia naisia sukupolvesta riippumatta. Esimerkiksi naisiin kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta.

MT: No, onko tasa-arvo mielestäsi toteutunut?

LT: Voidaanko tätä kysyä? Tasa-arvossa on saavutettu paljon asioita, mutta ongelmaksi tai haasteelliseksi asettuu se, että vaikka jotakin saavutetaan, niin se ei ole pysyvää. Tasa-arvo, samoin kuin epätasa-arvo ei ole olemassa sinällään, vaan se syntyy tekemällä ja valinnoilla. Sen vuoksi jollakin alueella saavutettu tasa-arvoistuminen voi vuoden päästä kadota tai palautua epätasa-arvoiseen tilaan. Tällaisen ilmiön luonne tuo siihen elinikäisyyden leiman.

Ruotsalaisten väitetään "laskeneen", että heidän yhteiskunnassaan tasa-arvon saavuttaminen kestää vielä 425 vuotta. Jos Suomi on noin 10 vuotta jäljessä, niin meillä se kestää sitten 435 vuotta.

MT: Miten tasa-arvo näyttäytyy naisten resurssikeskusten näkökulmasta: työllisyydessä, yrittäjyydessä ja aluekehityksessä?

LT: Kyllä näissäkin on edistystä tapahtunut. On myös nähtävissä edestakaisliikettä. Naiset nähdään työvoimareservinä, joita ollaan tuuppaamassa milloin minnekin paikkaamaan työvoimavajetta. Viimeksi teknologia-aloille. Tai sitten kannustetaan jäämään kotiin, kuten käy aina taloudellisen taantuman aikaan.

Tällä hetkellä naisten työllisyydessä on vakavia, nyt jo pysyväisluonteisilta näyttäviä epäkohtia kuten hyvin koulutettujen nuorten naisten määräaikaiset työsuhteet, ja ikääntyneiden mutta työkykyisten naisten työttömyys. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken voisi auttaa nuorten naisten työllistymiseen ja isille suunnatun hoitovapaan käyttämisen lisääntymiseen.

Hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä julkisin varoin tuotettuine päivähoitopalveluineen ja sosiaaliturvineen. Nämä eivät kuitenkaan kosketa yrittäjiä. Samoin kuulostaa siltä, että naisyrittäjillä on myös hankaluuksia saada rahoituksia suunnitelmilleen.

MT: Niin, yrittäjän sosiaaliturvan puutteet ovat selkeä este nuorten naisten yrittäjyyden tiellä. Varsinkaan perheen perustamista suunnittelevia naisia yrittäjyys ei houkuta. Yrittäjyys on jakautunut samalla tavalla kuin muutkin työmarkkinat perinteisiin miesten ja naisten aloihin. ”Naisten” alojen kuten palvelujen, hoivan, kädentaitojen ja kulttuurin saama arvostus ja rahoitus ei ole lähellekään samaa luokkaa kuin miehisemmillä aloilla kuten vaikkapa muovissa, metallissa, kivessä, puussa.

LT: Kyllä. Myös EU:n raporteissa tulee toistuvasti esille, että miesten toimialoille kohdistetaan noin 75 prosenttisesti tukirahat, naisten toimialojen jäädessä kauas tavoitteistaan.

Aluekehitystä rahoitetaan Euroopan unionin rakennerahastoista ja niiden osalta resurssit suuntautuvat 75 prosenttisesti miesten työllisyyden ja miesvaltaisten alojen tukemiseen. Maakuntastrategioissa resursseja suunnataan miesten toimialoille kuten metalli-, puu-, teknologia- ja paperiteollisuuteen. Naisten toimialat samoin kuin elämänpiirit jäävät näkymättömiksi ja siten myös ilman oikeudenmukaista resurssointia. Tämähän ei tietenkään ole reilua resurssien käyttöä!

Voidaan sanoa, että a luekehityksessä vallitsee täysi sukupuolisokeus. Siitäkin huolimatta, että lakisääteisesti viranomaiset ovat velvoitettuja edistämään toimillaan tasa-arvoa. Tarvittaisiin harkittuja ja suunnitelmallisia toimenpiteitä, jotta resurssivinoumaa saataisiin purettua ja toimenpiteitä sekä rakenteita tasa-arvoistettua. Suomalaisten työmarkkinoiden jakautuminen sukupuolen mukaan naisten ja miesten, suht' erillisiksi työmarkkinoiksi, ylläpitävät myös resurssivinoumaa. Voidaan myös miettiä missä määrin tällainen resurssien suuntaaminen myös ylläpitää palkkaepätasa-arvoa naisten ja miesten alojen suhteen, koska naisten aloja ei resurssoida ylimääräisellä rahalla, joten siellä palkatkaan eivät nouse.

MT: Kuinka iso joukko naisista tiedostaa, tunnistaa ja tunnustaa epätasa-arvon omasta elinpiiristään? Voinhan minäkin sanoa, kuten moni, että kun en ole henkilökohtaisesti kokenut mitään epätasa-arvoa, niin en usko epätasa-arvon olemassaoloon.

LT: Tätä on hankala sanoa. Monesti tarvitaankin tietoa ja tunnistamiskykyä, ennen kuin epätasa-arvoisia ilmiöitä edes tunnistaa. Helposti me naiset oletamme, että saamamme huono kohtelu erityisesti johtuu meidän tekemisistämme tai omasta persoonastamme. Tarvitaankin tietoa, että voi tunnistaa, että ”hei, tämähän on rakenteellinen ilmiö, eikä sillä sinällään ole mitään tekemistä minun persoonani tai tekemisteni kanssa. Kohtaan sen ainoastaan siksi, että olen nainen.” Tietysti voi olla kova pala tajuta, että maailma on epäoikeudenmukainen ja erityisen epäoikeudenmukainen se on tyttöjä ja naisia kohtaan.

Feminismi ja naisasia on onnistuttu aika hyvin mustamaalaamaan ja se on tietenkin yksi naisten vapautumisen ja valtautumisen vastustusstrategia. Valitettavan monet naisetkin arkailevat leimautumista feministiksi, vaikka mielellään kyllä hyödyntävät ja jopa pitävät itsestäänselvyyksinä feministiena ja naisasialiikkeen taisteluin saavuttamia etuja, kuten opinto-oikeus, neuvolat, äitiyslomat, työssäkäynti, perimisoikeus, lasten huoltajuus jne. Näille naisille hyvä kysymys onkin: "pitääkö mielestäsi naisilla ja miehillä olla samat oikeudet ja mahdollisuudet". Jos vastaat kyllä, olet feministi!

1970-luvulta saakka julkishallinnossa on pyritty tasa-arvoon sukupuolineutraaliuden avulla väittämällä, että sukupuolella ei ole väliä. Ja ajattelemalla, että jos epätasa-arvosta ei puhuta, siitä automaattisesti seuraisi se, ettei sukupuolia kohdeltaisi eriarvoisesti. Tämä on monin tavoin osoittautunut tehottomaksi strategiavalinnaksi. Sukupuoli on tehtävä näkyväksi, jotta havaitaan miten paljon se toimintamalleihimme ja käytäntöihimme vaikuttaa. Vasta sen jälkeen voidaan tietoisesti pyrkiä siihen, että sukupuoli ei vaikuttaisi.

Kasvatusprosessi saa aikaan sen, että asiat koetaan myös luonnollisina. Kun perinteisessä kasvatuksessa sukupuolistereotypioita käytetään tytöksi ja pojaksi kasvattamisen ohjenuorana päädytään tilanteeseen, että uskotaan naisten olevan luonnostaan hoivaavia, eikä halukkaita johtamaan ja etenemään urallaan. Ei huomata, että itse asiassa tytöt kasvatetaan ajattelemaan muita ja kantamaan vastuuta, pojat taas ovat poikia hautaan saakka. Toisaalta pojilla on vaarana alisuoriutuminen ja ongelmia sosiaalisissa taidoissa, koska heidän annetaan laiskotella ja heiltä ei vaadita vastuullisuutta ja muiden huomioimista.

MT: Niin, koulumaailmassa ei ole vieläkään tehty tasa-arvosuunnitelmia. Julkisella ja yksityisellä sektorilla niitä on jo jonkin verran tehty.

LT: Kyllä. Uuteen tasa-arvolakiin pyrittiin saamaan myös koulut mukaan, mutta se ei mennyt läpi. Tämä on valitettava epäkohta, sillä koulussa perinteiset sukupuoliroolit istutetaan lapsiin. Kasvuprosessin myötä tyttöihin istutetaan vielä häpeä, vähättelyn, häirinnän tai muun sellaisen avulla, ja tämä alkaa toimia sisäisenä kontrolloijana. Tästä syystä jo hyvin nuorena tytöt alkavat tarkkailla omaa käyttäytymistään jopa siinä määrin, että siitä käytetään nimitystä "catwalk". Tytöt ovat kuin mannekiinit lavalla, jokainen liike ja habituksen piirre täytyy olla tarkassa kontrollista..

MT: Miksi epätasa-arvoa ei haluta nähdä? Mitkä ovat naisia hiljentäviä rakenteita?

LT: Lapsuudesta lähtien vähättely ja tuen puute. Sukupuolisosialisaation eli sukupuoleen kasvattamisen keskeinen elementti on sukupuolten välinen hierarkia, jonka perusteella tytöt ja naiset ja heidän edustamansa elämänpiirit ja tekemiset olisivat vähempiarvoisia kuin poikien ja miesten. Poikien pitää oppia varomaan sitä, etteivät tulisi leimatuksi, alennetuksi tai verratuiksi tytöiksi. Tytöt taas voivat vapaasti toimia kuten pojat ja täten ehkä saavuttaa "hyvän jätkän" maineen, mutta silti he ovat lopulta vain tyttöjä.

Tämä näyttäytyy sitten elämänkaaren loppuun saakka ja kaikilla elämän osa-alueilla. Onko Berit Åsin herruustekniikat tuttuja? Vanhoja, epätasa-arvoisessa järjestelmässä kehittyneitä keinoja, jotka ovat passivoineet, lannistaneet ja alistaneet naisia. Näyttäisi siltä, että naiset kohtaavat tasa-arvokriisin noin viisikymppisenä. Siihen ikävaiheeseen näyttää ajoittuvan paljon "kiltin tytön roolista" vapautumisen prosessia.

MT: Miksi naisia yritetään hiljentää? Ei kai tasa-arvo ole miehiltä mitään pois?

LT: Totta kai se on miehiltä pois, jos valta-asemia aletaan jakaa tasaisemmin sukupuolten välille esimerkiksi kiintiöillä tai palkkoja aletaan maksaa oikeasti työn vaativuuden mukaan tai vanhemmuuden kustannuksia jakaa tasaisesti työnantajien kesken. Miesten valta-asema on jo silloin uhattu, jos valta-asemien tavoittelussa naiset saisivat reilusti samat mahdollisuudet kuin miehet ilman hyvä veli -kerhon tasoittamaa tietä. Maailma on täynnä hyvin kompetentteja naisia, joiden etenemistä ei voida käytännössä mitenkään estää, vain hidastaa. Mutta on huomattava, että tämä siis koskettaa vain niitä miehiä, jotka ovat valta-asemassa yhteiskunnassa. On myös vallattomia miehiä, joskin he yleensä pyrkivät käyttämään valtaa lähipiirinsä naisiin sukupuolten välisen hierarkisen jaon mukaisesti.

Onkin merkityksellistä miettiä tasa-arvoisuuden tavoitteena elämänlaatua. Onko oikein, että kasvatamme poikavauvoja erilleen äidistään ja patouttamaan tunne-elämäänsä, jotta saisimme heistä sitten jatkossa sotilaita tai muuten valtiollisen väkivaltakoneiston työntekijöitä. Hintana miesten itsemurhat ja heidän väkivaltaiset purkaukset rakkaimpiaan kohtaan. Tai, että isät säilyvät etäisinä lapsilleen vain sen vuoksi, ettei ole mahdollista viettää isyyslomaa, koska se ei ole miehekästä.

MT: Onko naisilla valtaa? Miten naiset käyttävät sitä?

LT: Näkyvä vallankäyttö mielletään helposti maskuliiniseksi eli sopivaksi miehille. Yleensäkin naisten on mahdollista toimia tai ottaa käyttöönsä maskuliinisia toimintatapoja, jos hän tekee sen epäsuorasti. Vanha sanonta "Mies asiat päättää, mutta nainen päätä kääntää." kuvastaa tilannetta hyvin.

Voitaisiin ajatella, että naisten elämänpiiriin sijoittuvissa toiminnoissa nainen voi käyttää avoimemmin valtaa ja mies on alisteisemmassa asemassa. Joten kotiin ja lapsiin sekä hoivaan ja ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa olisi naisilla vallankäytön "etulyöntiasema". Se näkyy myös huoltajuuskiistoissa, jotka yleensä päätetään äidin eduksi. Käytäntö koetaan yhdeksi miesten tasa-arvo-ongelmista.

MT: Mutta heti, kun astuu kotioven ulos, naisten valta vähenee. On paradoksaalista, että esimerkiksi suurin osa korkeakoulutetuistamme on naisia, mutta johtavissa asemissa naisia on vähemmistö. Paitsi tietenkin naisten perinteisillä, sosiaali- ja terveysaloilla. Ja että vaikka meitä naisia on äänestäjissä enemmistö, me edelleen äänestämme itsemme vähemmistöön!

Mutta onhan meillä naisilla tietenkin myös valtaa, tai ainakin olisi halutessamme sitä aktiivisesti käyttää. Onhan meillä naispresidenttikin. Se, että saimme nyt toisen kerran peräkkäin naispresidentin, on selkeä tasa-arvoaskel. Se kertoo siitä, että naispresidentin valitseminen voi olla ihan ”normaali” käytäntö eikä pelkästään historian oikukas sattuma.

Mutta noin yleensä, pakeneeko valta naisia? Vai pakenevatko naiset valtaa? Uskaltavatko naiset käyttää valtaa?

LT: Kyllä voi edelleen nähdä vallan pakenevan naisia. Vai onko pikemminkin kyse siitä, että naisia "palautetaan ruotuun” aika väkivaltaisinkin keinoin, jos he pääsevät vallankäytön paikoille. Mielestäni Jäätteenmäen tapaus oli yksi viime aikojen selvemmistä tapauksista ja nyt näyttäisi Karellikeskus olevan samanlaisessa pyörityksessä. Kun sukupuolet ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa, valtaa käyttävä nainen altistaa itsensä arvosteluille, häpäisyille, jopa väkivallalle. Onko siis ihme, että naiset arkailevat vallankäytön tiloja. "Julkiset mestaukset" ovat ennenkin pitäneet joukkoja kurissa. Nykyään mestaus tehdään median avulla ja on siten vähemmän verinen, mutta yhtä tehokas hiljentämisen muoto.

MT: Miten naiset voisivat ottaa paikkansa? Mitä pitäisi tehdä? Kenen on vastuu?

LT: Olen sitä mieltä, että tasa-arvo on meidän kaikkien asia. Epätasa-arvoisuudesta aiheutuu paljon sukupuolten välisiä konflikteja, jotka raaimmassa versiossaan näkyvät yksilöihin kohdistuvana väkivaltana.

Sitten tietenkin tarvitaan resursseja ja tulisieluisia aktivoijia. Resurssikeskukset voisivat olla yksi verkostoja tukeva instanssi.

MT: Ja jokaisen meistä pitäisi miettiä miten omalta osaltamme voisimme viedä tätä ”sadan vuoden keskeneräisyyttä” eteenpäin. Kyllä vastuu on ennen kaikkea jokaisella naisella itsellään, ja tietenkin myös miehillä.