- päivitetty 1.4.2006 -
pic005 | etusivu | tuotokset |
pic001 | index |
|yhteystiedot |
| Kuvat & teksti © Leena Teräs |
ged-scanning.com/leenateras/

Kirjoituksia vuosilta

IT -alan mieskulttuuri sulkee naiset pois
20.10.2004

Tietoyhteiskunta.fi -sivustolla käyty keskustelu IT -työyhteisöjen monokulttuurista. Alustuksena ministeri Haataisen puhe Tietoyhteiskunta ja tasa-arvoseminaarissa. Puhetta kommentoi kriittisesti Mäkelä, jonka kommenttiin esitin oman vastineeni.

Opetusministeri Tuula Haataisen (sd) mielestä tyttöjen tietotekniikkataitojen kehittämättä jättäminen kouluissa on virhe, josta kärsii koko yhteiskunta. Haataisen mukaan koulujen tulisi paremmin tunnistaa tyttöjen ja poikien lahjakkuuseroista ja sukupuolten sopivuuksista eri aloille elävät sukupuolistereotypiat. "Opiskelutilanteet tulisi järjestää sellaiseksi, että stereotypiat eivät korostuisi. Koulujen ei tule ylläpitää asenteita ja käsityksiä, jotka tutkimuksen valossa ovat osoittautuneet virheelliseksi", Haatainen sanoi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan seminaarissa torstaina.

Hänen mukaansa tytöille tulisi kouluissa järjestää tietotekniikan opetusta, joka olisi kommunikaatioon ja ryhmäviestintään ohjaavaa. "Haasteena on, että tyttöjä pitäisi saada myös innostumaan tietotekniikan taidoista, jotka ovat perinteisesti olleet poikien aluetta. Näitä ovat ohjelmointi, laitteiden tekniikka, verkot ja pelit. Tavoitteena olisi, että naiset voisivat tasapuolisemmin kilpailla opiskelu- ja työpaikoista, joilla perinteisesti on ollut miesten vahva edustus. Erityisesti olisi toivottavaa, että naisten edustus IT-alalla lisääntyisi", Haatainen sanoi.

"Samalla voitaisiin tukea naisten hakeutumista teknologian ja luonnontieteiden alueille. Tällainen kehitys muuttaisi myös organisaatioiden hierarkiaa siten, että naisia olisi enemmän myös teknologiayritysten avainpaikoilla. Organisaatioiden arvojärjestelmän monipuolistuminen tuo lisää tuottavuutta ja suorituskykyä" Haatainen muistutti.

Mäkelä: Valitettavasti tämä tavallinen ministeri on aivan ulalla tosiasioista, joten hän puhuu ehkä vaalimainonnan puolesta.

Lähes kaikissa niissä it-alan työyhteisöissä, joita tiedän ja tunnen, ovat juuri naiset onnistuneet pilaamaan yhteisön hengen hyvin suurelta osin ammattitaidottomuudellaan ja ovat saaneet aikaan skismaa, riitaisuutta ja vilpillisyyttä sekä työpaikkakiusausta muita työntekijöitä kohtaan.

IT-ala ei todellakaan tarvitse naisia riesakseen. Yleensä työyhteisön hyvä henki on lopahtanut siihen paikkaan, kun ensimmäinen nainen on palkattu.

Leena Teräs: Minun täytyy kiittää edellistä kirjoittajaa oivallisesta kuvauksesta, joka osoittaa loistavasti sen, että ministeri Haataisen ehdottamaa strategiaa tyttöjen kannustamisesta miesvaltaisille aloille, tulee ehdottomasti täydentää.

Ei riitä, että tyttöjä ja naisia kannustetaan kouluttautumaan ja hakeutumaan miesvaltaisille aloille. Kehittämisvaatimuksia on suunnattava myös kyseisten organisaatioiden (niin opiskeluorganisaatiot kuin työyhteisöt) toimintatapoihin sekä yhteisöissä vallitsevaan ilmapiiriin sekä asenteisiin.

Mäkelä kirjoittaa: ”IT-ala ei todellakaan tarvitse naisia riesakseen. Yleensä työyhteisön hyvä henki on lopahtanut siihen paikkaan, kun ensimmäinen nainen on palkattu”. Tällä lauseella kirjoittaja sulkee IT-alalta pois kaikki henkilöt, joiden sukupuoli on luokiteltavissa naiseksi, siis puolet Suomen ja maailman väestöstä. Sitten vielä väitetään, ettei sukupuolella ole väliä!

20.10. Aamulehti julkaisi työhyvinvointitutkimuksen, jonka mukaan yli puolet naisista kokevat työpaikallaan vähättelyä ja eivät saa arvostusta ammattitaidostaan. Tätä tutkimustulosta tukee myös Mäkelä kirjoittaessaan: ”juuri naiset onnistuneet pilaamaan yhteisön hengen hyvin suurelta osin ammattitaidottomuudellaan”. Mitä lieneekään tällainen ammattitaidottomuus, josta huolimatta kyseinen henkilö on rekrytoitu työyhteisöön, mutta joka pilaa yhteisön hengen? Ainakaan arvostusta eivät nämäkään naiset ole näissä työyhteisöissä kokeneet.

Kysymys kuuluukin: millainen on se työyhteisön hyvä henki, joka menee pilalle siitä, että yhden työntekijän sukupuoli onkin eri kuin muiden? Miksi työyhteisön hyvä henki ei pysty säilymään edes näin vähäisen moninaisuuden lisäännyttyä? Mistä komponenteista näin hauras hyvä henki muodostuu?

Koska on kyseessä homogeeninen, yhden sukupuolen muodostama ryhmä, jonka hyvä henki menee piloille jo siitä, että toisen sukupuolen edustaja tulee paikalle, on kyseessä työyhteisö, joka ylläpitää yhteenkuuluvuuden tunnettaan ylenkatsomalla ja vähättelemällä kaikki muut ryhmät kuin oman työyhteisönsä miespuoliset työntekijät. Tämä ilmiö on hyvin tavallinen miesryhmissä ja tällaisia monokulttuurisia työyhteisöjä on maassamme paljon. Osin siitä syystä, että työmarkkinamme ovat niin selkeästi jakautuneet naisten ja miesten aloihin.

Monokulttuurisessa yhteisössä miehillä on taipumus ylläpitää yhteishenkeä mitätöimällä ja vähättelemällä naisia, ulkomaalaisia, kilpailevan yhteisön jäseniä jne. Oma mieheyden esittäminen rakennetaan valheelliselle ylimielisyydelle. Mieheyden esittäminen on vaativaa, sillä esitystä arvioidaan koko ajan ja jatkuvasti on vaarassa tulla leimatuksi ”neidiksi”. ”Tehän pelaatte kuin akat”, ”ei tämä ole neitien hommaa” ovat yleisiä lausahduksia miesryhmissä, kun halutaan joko piiskata miesryhmää parempaan suoritukseen tai halutaan osoittaa oman suorituksen vaativuus. Ei ole mitään niin uhkaavaa miehelle kuin tulla verratuksi naiseksi. Niin, ja sukupuolellahan ei ollut väliä!

Koska sukupuolella on väliä ja koska miehisyys rakennetaan muiden, erityisesti naisten vähättelylle, on äärimmäisen tärkeää velvoittaa myös työyhteisöjä tarkistamaan se, mistä komponenteista ”hyvä henki” muodostuu. Kun sen ydin rakentuu joidenkin ryhmien vähättelylle ja mitätöinnille ja samanaikaisesti oman ryhmän epärealistiselle korostamiselle, on päivän selvää, että vähäteltävään ryhmään kuuluvan jäsenen rekrytoiminen työyhteisöön rikkoo aikaisemman yhteenkuuluvuuden tunteen: jotkut eivät enää kehtaa osallistua sellaiseen toimintaan, joka loukkaa uutta työyhteisön jäsentä tai uusi työntekijä pitääkin puoliaan eikä ymmärräkään olla hiljaa ja näkymätön.

Eduskunnan käsittelyssä oleva tasa-arvolain uudistus tullee velvoittamaan yli 30 hengen työyhteisöt tekemään tasa-arvosuunnitelman. Sen tekeminen olisi totisesti tarpeen kaiken kokoisille työyhteisöille! Tasa-arvosuunnitelman avulla on mahdollista parantaa työyhteisön yhteisöllisyyttä, lisätä oikeudenmukaisuutta, parantaa työviihtyvyyttä ja motivaatiota työhön. Ministeri Haataista lainaten ”organisaatioiden arvojärjestelmän monipuolistuminen tuo lisää tuottavuutta ja suorituskykyä". On äärimmäisen tärkeää vaatia myös organisaatioita muuttamaan toimintatapojaan, ilmapiiriään ja asenteitaan naisystävällisemmiksi, sillä sukupuolella on väliä.

 

Tasa-arvoisen luokkahuonetyöskentelyn yksinkertaiset periaatteet
15.5.2004

Artikkeli on julkaistu WomenIT - Women in Industry and Technology - kehittämis-, koulutus- ja tutkimusprojektin julkaisussa "Tasa-arvoa arkeen".

Jokaisella on oma nimi, jota tulisi käyttää puhuteltaessa
Välttämällä tytöt ja pojat -nimitysten käyttämistä, on mahdollista myös purkaa sukupuoliin liitettyjä stereotypioita, yleistettyjä mielikuvia, kuten “tytöt ovat ahkeria, pojat villejä”. Todellisuudessa kuitenkaan kaikki tytöt eivät ole ahkeria ja kaikki pojat eivät ole villejä. Niin tytöt kuin pojatkin ovat piirteiltään ensisijaisesti yksilöllisiä enemmänkin kuin sukupuolen mukaisesti muodostetun ryhmään liitettyjen mielikuvien mannekiineja.

Jokaisella on ympärillä tila, jota ei ylitetä ilman lupaa
Jokaisella on oikeus omaan tilaan. Aivan konkreettisesti henkilökohtainen tila löytyy kokeilemalla mikä on luonteva etäisyys toisesta ihmisestä. Yksinkertaisena harjoituksena voi kokeilla sitä, että kaksi henkilöä alkaa hitaasti kävellä toisiaan kohti ja toista pyydetään pysähtymään siihen kohtaan, jossa alkaa tulla epämiellyttäviä tuntemuksia. Harjoituksen avulla havaitaan myös se, että luontevan tilan matka vaihtelee eri ihmisten kohdalla.

Työrauha luokkahuoneessa voidaan katsoa kuuluvan myös osaksi kunkin
omaa tilaa. Toisia ei häiritä koskettelulla, puheella, liikkumisella yms. Yhteisen tilan, myös äänitilan jaossa, täytyy noudattaa oikeudenmukaisuutta.

Jokaisella on oikeus omiin tavaroihinsa ja niitä ei oteta tai lainata ilman lupaa
Omista ja yhteisistä tavaroista pidetään huolta. Koulu on moninainen yhteisö myös tavaroiden omistussuhteiden näkökulmasta. Jokaisella on omia henkilökohtaisia tavaroita ja niiden lisäksi on paljon koulun yhteisiä. Tavaroiden omistusoikeuden avulla voidaan lasten kanssa konkreettisesti harjoitella valtaa ja vallankäyttöä. Tämä on merkittävää myös tasa-arvoisuuden näkökulmasta, sillä epätasa-arvoisuudessa on aina pohjimmiltaan kysymys vallasta. Jokaisella on valta omien tavaroidensa suhteen. Toisen oikeutta valtaan suhteessa omiin tavaroihinsa on opittava kunnioittamaan.

 

Avoin kirje oluttehtaille
1.4.2004

Kirje on julkaistu useiden lehtien mielipidepalstoilla huhtikuussa 2004.

On monta tassua, joka voi astua - Rikottu kaljapullo luonnossa on ympäristörikos

Näin keväisin lumen alta paljastuu tunteita herättävän koirankakan lisäksi olutpullojen sirpaleita, jotka ovat ympäristöhaittana aivan toista mittaluokkaa kuin jätökset.

Väistyvä lumi ja lisääntyvä auringonpaiste kutsuvat suomalaisia juomaan olutta nuotiopaikoille, vesien rannoille ja ties minne pöhiköihin. Keväisin ja kesäisin juhlimisen aihetta löytyy ja juomingeista näyttää monesti jäävän muistoksi ainakin eriasteisesti rikottuja kaljapulloja. Nämä lasinsirpaleet luonnossa ovat ympäristörikos, sillä ne aiheuttavat vaaraa kaikille siellä liikkujille.

Pullonsirpale viiltää syvään…
Lapset usein leikkivät pusikoissa, milloin piilosta milloin intiaaneja, eivätkä leikin tuoksinassa huomaa tarkkailla ympäristöään ainakaan rikotut olutpulloja silmällä pitäen. He ovat eräs ryhmä, joka on suuressa vaaravyöhykkeessä loukata eri ruumiinosiaan pullonsirpaleisiin.

Koirat kulkevat edelleen avojaloin luonnossa ja heillekään ei rikottu kaljapullo ole kiinnostava, mutta kylläkin äärimmäisen vaarallinen. Koirien tassuihin viillot aiheuttavat helposti pahojakin vammoja, koska lasi viiltää syviä haavoja aivan luihin saakka katkoen tieltään jänteet ja valtimot.

Luonnon alkuperäisasukit eli luonnonvaraiset eläimet ovat suurimmassa vaarassa, koska heille on harvemmin edes hoitoa tarjolla. Monet eläimet vielä etsivät ruokaansa puskien juurilta ja kiven koloista, puhumattakaan nuotiopaikkojen ja roskisten läheisyydestä. Monesti juuri näissä paikoissa odottavat myös rikottujen olutpullojen sirpaleet. Luonnonvaraisen eläimen, jolle pullonsirpale on viiltänyt syvähaavan, selviytymisen mahdollisuudet ovat äärimmäisen huonot.

Aikuiset ihmiset osaavat jo jonkin verran varoa pullonsirpaleita. Joskin se tarkoittaa sitä, että olemme tyystin joutuneet luopumaan siitä kesän ”syväkokemisesta” eli avojaloin kulkemisesta.

Toimenpide-ehdotuksia oluttehtaille
Oluttehtaat ovat vastuussa siitä, että he tuottavat tuotetta, joka muodostuu ympäristölle vaaralliseksi. Koska nykyiseen tilanteeseen tulee saada muutos, listaan tähän joitakin ehdotuksia, joilla oluttehtaat voisivat tuon muutoksen toteuttaa.

Toimenpide 1: Tuotekehittelyn avulla tuotettu muutos:

- pullojen valmistamiseen käytettävän lasin kehittäminen sellaiseksi, että joko
a) se on särkymätön tai
b) se särkyessään ei muodosta teräviä sirpaleita

- palautettavien pullojen pantti suuremmaksi

- oluen pakkaaminen ainoastaan tölkkeihin

- oluen pakkaaminen muovipulloihin

Toimenpide 2: Myynnistä saadun voiton käyttäminen haittojen ehkäisyyn tai aiheutuneiden haittojen korjaamiseen. Vaikka lasipullojen käyttö lopetettaisiin tältä istumalta, on silti luonnossa suuri määrä jo särkyneitä pulloja. Näiden keräämiseen tulee suunnata varoja:

- keväisin ja kesäisin toistuva kampanja, jonka sisältönä on ”älä riko pulloa, vaan palauta se” (tähän liittyy luonnollisesti suuremmat pantit)

- jokakesäinen valtakunnallinen siivouskampanja pullonsirpaleiden keräämiseksi luonnosta

- rahasto pullonsirpaleista loukkaantuneiden ihmisten ja eläinten sairaskulujen korvaamiseksi

- loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen keskittyvien hoitoloiden perustaminen ja niiden toiminnan tukeminen

Lasi ei häviä luontoon, vaan se säilyy ympäristöongelmana sukupolvelta toiselle. Yllä olevasta listasta näkee, että jo näin monia asioita voidaan tehdä asian korjaamiseksi. Odotan olutyhtiöiltä toimenpiteitä.